15 viikkoa (110 aamua) Kalmarin Ironmaniin

14 tuntinen lepoviikko kuullostaa vitsiltä, mutta kun maanantai oli pääsiäisen pyhä ja siihen osui tuo miltei kuuden tunnin lenkki, niin oikeasti tunnit olivat tällä viikolla pikemminkin 8, sillä lepoa tuli ihan mukavasti. Pidin 2 lepopäivää ja tekopäivätkin tulo otettua ihan iisisti.

Kuva: Santeri Leeve

Pyynikkijuoksu olikin tämän kevään ensimmäinen kerta kun rinnassa oli numerolappu. Edellisestä Pyhäjärvijuoksusta otin opikseni ja tiesin keidenkä peesissä kannattaa matkaan lähteä. Vauhdin jako olikin todella onnistunut ja juoksu tuntui voimalliselta koko matkan. Kuuden kilometrin kohdalla tuntui siltä että toinen peesattavista on ohitettava ja sen teinkin. Ratinassa kun kierrettiin stadionia, yksi kaveri meni minusta ohi ja se laukaisi minussa jonkin alkukantaisen metsästäjän vietin, sillä siitä lähti sellainen loppukiri että en vieläkään ymmärrä miten se oli mahdollista. Sain viimeisillä sadoilla metreillä revittyä itsestäni hurjasti vauhtia irti ja sikälikin se oli merkityksellistä että hoidin sillä ikäsarjassani itseni kaksi pykälää korkeammalle. Keli oli aivan loistava ja järjestelyt todella rokkasivat. Tällä kertaa voitin kokoomuslaisen ministerinkin, kun yleensä näissä kisoissa sijoitukset on ollut toisin päin. Totuudenhan ei pitäisi antaa vesittää hyvää juttua, mutta voitettu ministeri oli tällä kertaa Virkkunen eikä Stubb. Teräsmieslegenda Pauli Kiuru voitti mua vain minuutilla, joten meikä alkaa olemaan leveleillä.

Pyynikkijuoksun illalla tein puolentoista tunnin pyörälenkin ja kyllä tuo kova rutistus näkyi siinä että sykkeet pysyivät hyvin kurissa.