11.9.2014

Syksyn prinsiipit

Tämä Ironman aikoo ainakin syksyn panostaa perheeseen ja kivaan liikuntaan. Se tarkoittaa sitä että aion viettää aikaani urheilukentän laidalla kannustamassa lapsiani ja mahdollisesti auttamassa järjestelyissä. Sählyä ja tennistä pelaan varmasti ja saatan mennä korishöntsyillekin. Lisäksi olen aloittanut hurttamme juoksukoulutuksen, joka alkoi hienosti 750 metrin valjaslenkillä, jolla molemmilla taisi olla mukavaa; ainakin minulla.



Lokakuussa alkaa Crossfit kurssi, jonka avulla olisi tarkoitus saada voimaa oikeisiin paikkoihin ihan vaan siltä varalta jos keväällä innostuu jostain triathlonin tapaisesta.

Uimaan en mene ellei perhe pakota. Minä niin inhoan uimista, pääasiassa siksi kun siinä tulee todella harvoin onnistumisen elämyksiä. Ilman pullareita ja märkäpukua asentoni on todella surkea ja rentoudesta on turha haaveillakaan. Jotakin siinä hommassa on loksahtamatta kohdalleen ja kun ei tunnu loksahtavan, niin en viitsi näin mukavaa miestä moisella riesalla kiusata. Sitä paitsi oikea silmä vuotaa aina vaikka uimalasien kanssa tekisi mitä ja sekin jurpoo tätä urpoo aika tanakasti niin altaassa, järvessä kuin meressäkin. Lisäksi mulla tulee nenäoireita yhtä lailla uimahallista kuin luonnon vesistäkin. Näin ollen kokeilen mikä vaikutus sillä on että tiputtaa vuotuista uintimäärää sadalla tunnilla. Ja nykyisenä freelancerina on noi yleiset uimavuorotkin niin ruuhkaisia että ei siellä mitään kovempivauhtisia vetoja oikein uskalla vedellä.