Ennätysviikko

Lepoviikolla laadukkaat treenit jatkuivat. Tein henkilökohtaisen ennätyksen niin 1000 metrin märkäpuku-uinnissa kuin Cooperin testissä. Aivan mahtavaa.

Hiihdossa tuli tässä kahden viikon aikana sellainen empiirinen havainto että kymmenen asteen pakkasessa pystyn hiihtämään ainakin kaksi tuntia ilman että varpaat jäätyvät, mutta 20 asteen pakkasessa reilu tuntikin on liikaa. Eli perinteinen 15 asteen pakkasraja on meikulla ihan perusteltu.

Lapa ei edellisen sunnuntain sählytällistä ihan surkeaksi äitynyt vaikka vähän kipuilikin, mutta se oli vielä ihan siedettävää. Punnerruksissa hiukan kirraa, mutta ei hidasta vauhteja missään lajissa.

Tonnin märkäpuku-uinnissa tuli enkka joka kirjataan nyt 17:25. Vedettiin Hoon laatimalla erinomaisella taktiikalla niin että meikku veti ensin 500 ja Hoo sitten loput. Yritin aloittaa maltilla, mutta ihan en onnistunut kun eka 200 meni 3:12 eli vähän hitaammin olisi voinut alussa huitoa niin ehkä olisi lopussa ollut vielä paremmin rahkeita. Pystyin kuitenkin aika hyvin keksittymään tekniikkaan ja muistin aika-ajoin muistutella itseäni pään asennosta sekä liu'usta. Ihan hienosti tässä vaiheessa kautta ja jos keulalla olisi ollut ammattitaitoinen jänis pitämässä tasaista 17 minuutin vauhtia koko matkan niin olisi sekin varmasti onnistunut. Tämä nosti vahvasti itseluottamusta.

Eikä siinä vielä kaikki; vedettiin Aquaplussan Cooperin testi, jossa onnistuin tekemään henkilökohtaisen ennätyksen, joka on nyt 3055 metriä. Saimme Hoon kanssa Vuorentaustan Pantanin jänikseksi ja jänis hoitikin hommat meikäläisen kannalta aivan loistavasti, joten lämpimät kiitokset sinne vielä kertaalleen. Armeijassa olen virallisesti alokasajan lopussa juossut 3200 metriä, mutta tuolloin juostiin soratiellä ja kääntöpaikkakin oli mielestäni kymmeniä metrejä lähempänä kuin alokasajan alussa, joten tuota tulosta en ole koskaan tohtinut noteerata muuna kuin tilastojen vääristelynä. Muutoin olen aina liikkunt 2800-3000 metrin maastossa, joten selkeä kolmen tonnin ylitys tuntuu todella hyvältä.

Ohesa 300 metrin väliajat ja keski- sekä maksimisykkeet, tosin viimeinen kierros on siis 355 metriä.
1 1:09.9 134 153
2 1:13.9 157 160
3 1:11.4 161 164
4 1:09.6 166 169
5 1:12.4 168 168
6 1:12.6 168 169
7 1:12.5 169 170
8 1:11.4 171 172
9 1:10.8 172 174
10 1:16.9 174 175

Syyskuussa vedetyssä 3000 metrin Cooperissa sykkeet olivat 2 pykälää korkeammat eli on tässä menty selkeästi aimo loikka kohti kovempia vauhteja.

208 aamua Kalmarin Ironmaniin

Olipa mahtava viikko; jostain syystä kaikki treenit menivät aivan upeasti. Uinti kulki ja liukui eteenpäin, juoksu aerobisella kynnyksellä oli vauhdikasta, trainerilla kierrokset ja sykkeet pysyivät sopivissa lukemissa ihan luonnostaan ja hiihto oli aivan ylivertainen nautinto. Tunteja kertyi todella hulppeasti ja CTLkin näyttäisi vihdoin lähtevän nousuun, mutta harjoitusten laatu oli aivan silkkaa rautaa.

Ylöjärvellä on Räikänpuistoon vedetty kilsan verran tykkilatua, jolla suhasin viikonloppuna yhteensä 50 kilsaa kahtena aamuna. Aamun ekalla kympillä käytin topparukkasia, kun oli tuota pakkastakin sen verta runsaasti, mutta loppumatkalle laitoin sitten ohuemmat hanskat. Vaihdon yhteydessä pidin tankkaustauon, mutta molemmilla kerroilla kävi niin että vauhti nopeutui toisella kympillä noin 15 sekuntia kilometrillä. Luistellen painelin hiukan päälle neljän minsan kilometrejä ohuilla hanskoilla, joten tästä voinee päätellä että ihan sama mitä siellä suksen pohjassa on kun rukkasilla se vauhti kuitenkin tuotetaan. Toki tuossa kohtaa saattaa muutama muukin tekijä vaikuttaa (tauko, lihakset lämpimät, muutaman asteen lämpiäminen, ...), mutta rukkasilla on merkitystä, sanoi entinen poikamieskin.

Viikko toki päättyi kaatumiseen sählyssä, niin että lavan ja niskan seutu on hiukan arka. Tänään näkee onnistuuko uinti vaurioiden kanssa; toivottavasti.

215 aamua Kalmarin Ironmaniin

Tällä viikolla lainattiin Lasse Virenin harjoitusta eli mentiin Pirkkahallissa 25 kertaa 200 metriä vuoroin kovaa ja vuoroin hiukan hitaammin mutta silti reippaasti. Mulla kovat olivat noin 44 sekuntia ja hitaat 65 sekuntia ja tällä tavalla tuli vedettyä 5 000 metriä aikaan 22:30. Melko tarkalleen sama aika kuin vitosen testilenkillä noin kuukausi sitten, mutta silloin vedettiin harjoitus yhdellä vauhdilla ulkona. Jotenkin mulla Pirkkahallissa menee aivot narikkaan enkä pysty oikein kierroksia laskemaan, mutta onneksi on kavereita jotka pitävät siitä huolen; tosin yllätys on välillä melkoinen kun harjoitus loppuu ja kuvittelen että kierroksia olisi vielä jäljellä.

Viikon tuntimääriä selittää Folklandia-risteily eli siellä ei tullut treenattua vaan juhlittua ja hiukan tanssittua. Nyt on mennyt kuusi viikkoa hiukan löysemmin, joten on aika ruveta mättämään tuntia sisään. Alle kahdeksan tunnin viikot seuraavan kuuden viikon aikana saa selittyä ainoastaan sairaudella tai vammalla.

222 aamua Kalmarin Ironmaniin

Aamukammassa on kiva lukema ja uinnissa on kahva kateissa. Aquaplussan valmennustiimissä analysoitiin uintivideoita ja uinnissani oli paljon hyvää, mutta myös runsaasti parannettavaakin. Suurimman huomion aion kiinnittää liukuun ja siihen että veto suuntaisi heti alusta alkaen eteen eikä ylöspäin. Lisäksi lopputyöntöön on saatava räjähtävyyttä lisää. Uinnistani voisi kai sanoa että se on tuollaista pikku nättiä ja hidasta, kun toivoisin että siinä olisi vauhtia vaikka sitten tekniikka oliskin päin persausta. Jotenkin pitäisi altaasta löytää se kuuluisa kahva, mutta toistaiseksi se on ollut liian hyvin siellä kätkettynä. Pitäisihän sen löytyä, sillä löysinhän maratoniltakin sen seinän.

Kahdeksan kuukautta on nyt aikaa rakentaa kunto sellaiseksi että selviää Kalmarissa Ironmanin kunnialla läpi. Ajan käytön suhteen kompromissiherkkyys rupeaa olemaan laskusuhdanteessa. Viikon 49 jälkeen on tuntimäärissä pieni notkahdus, joten nyt olisi aika saada suuntaus nousujohteiseksi. Ja sitä lunta tarvitaan nyt nopeasti 40 senttiä, kiitos.

Uuudenvuodenpäivänä juoksu kulki varsin kivasti, varisnkin kun sitä vertaa tapaninpäivän juoksuun. Olisi mielenkiintoista tietää mikä oli erottava tekijä, kun molempia ennen oli pari kevyempää päivää ja muutenkin lenkit olivat varsin samanlaisia. Oletan että suurin ero oli siinä että tapanina lähdin lenkille pian pienen aamupalan jälkeen ja uutena vuotena pari tuntia hiukan runsaammaan aamupalan jälkeen.

En sen kummempaa vuosikoostetta viime vuodesta tohtinut tehdä; toteanpahan tässä vain että olin vuonna 2013 elämäni parhaassa kestävyyskunnossa ja tarkoitus olisi vuoden päästä toistaa sama lause. Vuositasolla tunteja kertyi noin 470, joka tarkoittaa yli 10% kasvua edelliseen vuoteen.