Sasin mäki tuli poljettu aikaan 10:38 kun matkaa kertyi 4.3 kilsaa. Ohessa mun tarkempi data ja jos sitä haluaa verrata ikäryhmäni maailman kärkeen, niin tästä löytyy sellaisen veijarin dataa.
Tonnin märkäpukutesti meni aikaan 16:44, joka on ennätys ja sikälikin merkityksellinen että uin sen käytännössä yksin. Uinti ei tuntunut hyvältä missään vaiheessa vaan tuntui sellaiselta liukumattomalta puserrukselta, joten kun kuulin loppuajan niin olin todella hämmästynyt, mutta erittäin tyytyväinen.
 |
| T10n lisäksi tuossa uudessa kuvassa on pääsiäisen päivät mukana |
Ensimmäistä kertaa eläissäni pyöräilin yli 140 kilometriä ja mentiin sitten kerralla koko Ironman matka eli 180 kilsaa. Alkumatkasta vielä osallistuin vetohommiin, mutta loppumatkasta ylämäet rupesivat nostamaan sykettä, jo niin korkealla että jätin työnteon kyvykkäimmille. Ikävintä oli todistaa puolimatkassa tapon yritystä, kun autoilija päätti ryhtyä poliisiksi ja kouluttaa meitä pyöräilijöitä sulkemalla väylän. Onneksi vauhti oli hiljainen ja mitä ilmeisemmin selvittiin vain aineellisin vaurioin, mutta silti ihmetyttää kuinka ihminen voi vihata pyöräilijöitä niin paljon että on valmis peltikuorien suojasta kaatamaan heitä. Ei mekään ihan viattomia toki oltu kun mentiin päin punaisia, mutta oikeuttaako lain rikkomisen havaitseminen tapon yritykseen?
Pyhäjärvenkin juoksin ensimmäistä kertaa täyspitkänä versiona, kun ekan kerran saattui kriittisissä kohdissa seuraakin, jotka opastivat minut oikealle reitille, joskin yllättävän kovalla vauhdilla. Sain samalla reissulla myös hyvän opetuksen hitaasti kiiruhtamisen eduista kun en malttanut mennä PK1 vauhdilla neljää kilsaa pidempään, vaan päätin nostaa vauhdin jo siinä kohtaa lähemmäs AeKia. Kaverit kuittasivat reilun 10 kilsan kuluttua ohitse eikä siinä kohtaa ollut mahkuja liittyä joukkoon AeK sykkeillä, joten odottelin 20 kilsan huoltoa jossa sai nostaa vauhtia. Vauhti olikin hetken melko hurjaa, mutta ei sitä ihan perille jaksanut. Kuitenkin koko reissu alle 2:25, joten erittäin tyytyväinen voin olla tuohonkin rutistukseen.
Sellainenkin harjoitus tuli tehtyä kuin 100 kilsan palauttava lenkki. Peesailin valmentajaa ja toista Kalmariin lähtijää (alkumatkasta oli kolmaskin Kalmariin lähtijä hetken somistamassa ja vahvistamassa ryhmää). Sykkeet pysyivät hyvin aerobisella kynnyksellä tai sen alapuolella. Vaan enpä olisi vielä viime kesänä uskonut tekeväni satkun lenkin palauttavana, mutta niinpähän vaan nyt tein.
Tällä viikolle keskityn lepäämällä kuuntelemaan kun kunto nousee kohisten kuin Langinkoski.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti