Viikon ehdoton kohokohta oli varttimaraton kummipojan kanssa. Osallistuimme Smilerien järjestämään tapahtumaan Nokialla Edenin lähistöllä. Alunperin itselläni oli ajatus vetästä koko maraton, mutta tiistaina rupesi nokka vuotamaan siihen malliin että päätinkin ryhtyä 14 vuotiaalle jalkapalloilevalle juniorille jänikseksi ja oppaaksi. Etukäteen olin ajatellut 5:20 kilometrivauhtia joka tarkoittaisi 56 minuutin reissua. Ekat kuusi kilometriä menivät 5:17 ja 5:08 silleen siististi joka toinen. Lähdettiin aika takaa, joten alkumatkasta tuli jonkin verran ohituksia kunnes totesin sällille että jäädään ton ryhmän taakse, niin siinä meillä on hyvä vauhti. Kuuden kilometrin jälkeen annoin sällille vapaat kädet vauhdin suhteen, mutta hiukan rupesi väsymys painamaan, kun sinne sattui kaksi hitainta kilometriä, kuitenkin niin että hitainkin oli 5:21. Vaan olisittepa nähneet kun sälli päätti ruveta kirimään; oli itsellänikin tekemistä siinä vauhdissa. Viimeinen täysi kilometri mentiin 4:45 ja lopun 550 metriä kilometriaikaan 4:07. Maalissa olimme loppuajalla 54:09 ja kisan ainokainen juniori sai upean pokaalin. Lopputloksissa olimme sarjassame jaetulla kahdeksannella tilalla kisassa jonka ensimmäinen maalintulija oli nainen ja joka ei siis kisannut meidän sarjassa.
Muutoin viikko meni siis flunssaa potiessa eli ei paljon kerrottavaa jälkipolville; neljä päivää pidin huilia kun muita oireita ei ollut kuin ainoastaan runsas nokan vuoto kahtena päivänä. Graafit kuitenkin ohessa ja niistähän ilmenee että vauhtikestävyyden osuus oli viime viikolla melkoinen, mutta väliin jäivätkin nimenomaan kaikki PK-lenkit. Ei ehkä ihan viisainta flunssasta paluuta, mutta ainakin mukavaa. Lokakuussa tavoitteena on kymmenen uintia ja kahdeksan salikäyntiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti