Harjoituskortti 2013W02

Folklandia-viikko

8 h 29 min
CTL = 81
ATL07 = 101
ATL14 = 92

VK% = 4.1

AK = 14 / 3
Karkkisuklaapullapiparisaldo = 1

Vuoden alusta 2013: 15 h 40 min
Vuoden alusta 2012: 11 h   9 min
Vuoden alusta 2011: 11 h 55 min

Treenit

Sitä kun oli 2 päivää Folklandia-risteilyllä, niin sehän vaikutti sillä tavalla että noina päivinä en treenannuna. Siitä huolimatta yli kahdeksan tuntia treeniä, joskin siitä neljä tuntia tuli vedettyä yhdellä hiihtolenkillä sunnuntaina, kun ei tullut taaskaan lähtölupaa Pyhäjärvijuoksuun, kun siinä mulla vierähtäisi yli 2h30min. Hiihtolenkki oli kyllä upea ja kyllä noita pitkiä lenkkejä on hyvä saada talvellakin alle. Sen verran tuli tuosta herkuttelun nollalinjasta lipsuttua että hiihtolenkin puolivälissä pidin tauon Lamminpään kahviossa, jossa kaipasin vatsaani jotain kiinteää ja kun tarjonta oli vähän niukkaa niin vetäsin tuoreen pullan kaakaon kanssa. Toihan nyt on vielä ihan normi-ihmisen rajoissa, kunhan ei tavakasi tule; muutoin olen mm. risteilyllä ollut herkutteluhoukutukselle alttiina, mutta sortumatta.

Ylöjärvellä oli ladut tosi hyvässä kunnossa, toisin kuin Nokialla. Tosin syykin Nokian latujen huonoon kuntoon on selvinnyt; ohesta voi lukea, juttu on mielestäni kohtalaisen järkyttävä.
Nokian Uutiset:Mönkijäkuskit pilaavat nyt hiihtolatuja

Torstaina vedeltiin tonnin vetoja Pirkkahallissa ja ne tein hallitusti sekä suunnitelman mukaisesti omalla vauhdilla. Sen jälkeen olisi ollut märkäpukutreeniä uimahallilla, mutta kun olin missannut tiedon märkäpuvun mukaan otosta, niin piti vetää pullareilla (ja uikkareilla, tietty). Muuten hyvin meni, mutta viimeinen 50 metrin veto nelosvauhdilla oli mulle hiukan liikaa.

Venyttelyjä taas liian vähän, mutta ainakin vuosi on alkanut kovemmalla ajallisella panostuksella kuin kaksi edeillistä; tunteja on tähän mennessä yli kolmannes  enemmän kuin edellisinä triathlonvuosina.

Folklandia

Saatiin lapset hoitoon ja lähdettiin jo toista kertaa Folklandia risteilylle; vuorokausi kansanmusiikkia ja -tanssia tuutin täydeltä vähillä yöunilla höystettynä. Vanha sanontahan kuuluu että kaikkea pitää kokeilla paitsi kansantanssia ja omaa siskoa. Niistä kun tuli nuorempana toista kokeiltua, niin tuonne Folklandiaankin on nyt tullut pari kertaa lähdettyä.

Kaksi pumppua oli mielestäni ylitse muiden: Pasi K. ja Hurmos sekä Frigg. 

Pasi K. ja Hurmos vetivät nimensä mukaisesti ihan hurmoksessa nuorisomusiikkia 1940-luvulta; hienoja sovituksia, pilkettä silmäkulmassa ja todella taitavaa soitantoa. Heitä kun kuunteli, niin ei vaan voinut olla hymyilemättä.

Frigg puolestaan oli perinteisemmän oloista kansanmusiikkia tai oman määrittelynsä mukaan nordicgrassia. Neljä viulua, basso, kitara ja mandoliini oli laskujeni mukaan kokoonpanossa ja täytyy sanoa että en tiennytkään kuinka hienosti viulut saadaan rokkaamaan. Meno oli bändillä todella mahtavaa ja odotan innolla josko viulun soittoa harrastavasta tyttärestäni tulisi nordicgrassin soittaja - toivottavasti.

Kansantanssin katsojana olen aika vaativa - hyvät esitykset eivät minua oikein tyydytä vaan pitää olla mieluumminkin erinomaista. Onneksi sitäkin oli Folklandialla riittävästi tarjolla, joskin tuntumani esiintyjiin on niin huono että nähdäkseni erinomaista piti välillä tyytyä katselemaan hiukan tylsempääkin.

Niinpä ennätin puhkianalysoimaan laadukkaan kansantanssiesityksen onnistumisen edellytykset.

1. Musiikki

Musiikin on oltava mukaansa tempaavaa, sovituksen on oltava toimiva ja soittajien on oltava taitavia. Tämä on ehdoton edellytys onnistumiselle ja jos tätä ei ole, niin on syytä harkita todella vakavasti kannattaako estradille edes mennä. Liian moni ryhmä esitti jotain kotiseutumenuetteja, joiden alkutahdit tuudittivat jo uneen. Pahinta oli jos menuettia soitettiin CDltä tai taitamattomasti livenä. Joku ryhmä veti laulutkin playbackinä ja siihen mun mielestä ei olisi varaa ainakaan Folklandia risteilyllä.

2. Koreaografia

Koreografiassa tai juonessa on oltava jokin koukku, mieluummin useitakin. Jos vain uskollisesti noudatellaan Tanhuvakkaan kirjattuja vuoroja ja toistetaan samoja vuoroja "Kaikki pelaa" hengessä, niin silloin olisi pitänyt jäädä harjoitussalille veivaamaan eikä tulla yleisön eteen. 

3. Itseluottamus

Esiintyjien on luotettava itseensä niin paljon että se välittyy katsomoon. Tanssijoiden henkilökohtaiset taidot ja toistojen määrä ja sitä kautta luottamus ryhmän tekemiseen täytyy olla sillä tasolla että yleisön ei tarvitse jännittää että muistaakohan ne nyt vuorot. Kun tanssijat tietävät mitä he tekevät, niin kiirettä ja kohellusta ei ole ja tanssi ja kuviot virtaavat katsojien tajuntaan ja tuottavat mielihyvää.