25.7.2014

Ajatuksia peesauksesta triahtlonkisoissa

Kotimaisessa blogisfäärissä heräsi Joroisten kisan myötä taas pöhinää peesauksesta. Itse en merkittävää peesausta Joroisilla havainnut enkä sitä tietoisesti harrastanut. Muutoinkin olen sen luontoinen ihminen että kun säännöt on määrätty niin niitä noudatetaan. Kaikista inhottavinta minusta on katsella jalkapalloilijoiden filmaamista etenkin MM-kisoissa, kun ukoille maksetaan miljoonia euroja vuodessa siitä että he olemattomasta kosketuksesta lentävät maihin näyttävämmin kuin yksikään Jean-Claude van Dammen stuntmies.


Kaikki me triathlonistithan tiedämme tasan tarkkaan miten peesaussääntö menee ja voisimme koska tahansa hypätä prätkän selkään tuomareiksi - vai voisimmeko? Minun piti kyllä tarkistaa tuo sääntö triathlonliiton sivuilta ja senhän varmaan kaikki peesauksesta parjanneet ovat jo tehneetkin. Kaikillehan on selvää että edellä menijän takarenkaan takimmaisesta kohdasta pitää olla 10 metriä takana tulevan eturenkaan etummaiseen kohtaan. Mutta miksiköhän Joroisilla infotilaisuuden lupsakka savolaisjuontaja hämmensi soppaa väittämällä että tuo matka vaaditaan etummaisen takanavasta takimmaisen etunapaan? Toivottavasti kaikissa infotilaisuuksissa kerrottiin sama muutettu sääntö, koska muussa tapauksessa meillä kello 18 tilaisuudessa käyneillä oli lievä kilpailuetu.

Edelleenkin kaikillehan on selvää että ohitettavan on 30 metrin matkalla pudottava 10 metrin päähän ohittajasta; käytännössä siis noin neljässä sekunnissa. Ja nyt käsi sydämmelle - oliko tämä sääntö kirkkaana mielessä ja noudatitko sitä myös? Omalta osaltani voin tunnustaa että eipä tullut joka kerta noudatettua, varsinkin jos ohitus tapahtui juuri ennen ylämäkeä. En nimittäin ollut tätä yksityiskohtaa säännöistä tarkistanut ennen kisaa, joten saattoi jokusen kerran mennä tupla-aika ennen kuin väli oli vaaditun mittainen, joten minut on syytä hylätä tämän vuoden Joroisten kisasta.


Miksi peesaussääntö on ylipäätänsä olemassa? Ymmärtääkseni vain ja ainoastaan siksi että voidaan taata kaikille tasapuolinen kilpailu. Olen kyllä kuullut väitteitä siitä että peesaaminen olisi vaarallista etenkin aika-ajotankojen kera, mutta kyse on mielestäni pikemminkin tyhmien uhkailusta. Jos aika-ajotangot olisivat oikeasti vaaralliset, olisi ne kielletty jo aikapäiviä sitten enkä myöskään ole kuullut onnettomuuksista, joissa aika-ajotanko olisi ollut aiheuttamassa lisävahinkoja. Triathlonkisoissa on alkujaan ollut aika vähän osallistujia, jolloin henkilökohtainen aika-ajo on ollut helppo toteuttaa ja valvoakin, mutta nykyään kun kilpailuissa on parhaimmillaan tuhansia osallistujia, niin asia ei olekaan enää niin yksinkertainen.

Miksi raja on sitten 10 metriä? Siitä minulla ei ole aavistustakaan, mutta omat kokemukset sekä tämä artikkeli kertovat että sääntöä noudattamallakin huiput saavat 10-15 watin edun. Itselläni ei ole wattimittaria eikä ihan tarkkaa kuvaa mitä tuo käytännössä merkitsee, mutta arvelisin että puhutaan ikäluokan keskivertopuurtajallakin 2 - 5 prosentin edusta; Joroisilla siis 3 - 7 minuutin edusta. Jotta raja olisi järkevä niin pitäisi se nostaa 15 metriin, jolloin etu olisi jo lähempänä nollaa. Kaikille kisajärjestäjille vinkki: voishan sitä ennen kisaa virittää pari fillaria oikealle peesausetäisyydelle toisistaan, niin että kisaajat voisivat käydä satulassa kokeilemassa miltä se 10 metriä oikeasti näyttää. Voisi varsinkin aloittelijoille tulla yllätyksenä, kuinka pitkä se matka oikeasti onkin.

Säännöthän ovat mitä ovat ja sen lisäksi voidaan pohtia myös moraalia. Henkilökohtaisesti minua hiukan närästää se että Joroisillakin oli parivaljakkoja, joissa toinen oli mitä ilmeisemmin kaverin jäniksenä vetämässä kaveria parempaan aikaan kuin mitä tämä ilman apua olisi kyennyt. Sääntöjä saatettiin noudattaakkin, jolloin saavutettiin noin viiden minuutin etu, mutta jos niitä vahingossa rauhallisilla metsätaipaleilla tultiinkn rikkoneeksi, niin taitavat parivaljakot ovat saattaneet hyötyä jopa 15 minuuttia. Vinnki kaikille Kaisa Lehtosen haastajille ensi vuonna; pyytäkää joku tuttu ja sopivan vahva pyöräilijä sekä korkeintaan 5 minuuttia teitä hitaampi uimari itsellenne jänikseksi miesten yleiseen sarjaan; Täysin laillinen konsti, jolla varmistatte 5 minuuttia nopeamman pyöräilyajan kuin mihin kykenette itsekseen.


Mikäs peesaamiseen sitten lääkkeeksi?

A) Luovutaan säännöstä ja sallitaan peesaus. Kisatkin muuttuvat turvallisemmiksi kun siellä ei pörrää 18 prätkää valvomassa.

B) Luovutaan länsimaisesta prinsiipistä että henkilö on syytön kunnes toisin todistetaan. Jos haluaa palkinnoille tai nimensä julkiseen tulosluetteloon, niin kilpailijan pitää todistaa että EI ole peesannut. Nykyään on hienoja videokameroita, joilla pystyy tallentamaan koko pyöräilyn. Jos siis kilpailija aikoo kuitata palkintoshekin mukaansa, niin siinä tapauksessa pitää antaa valvontavideo kisajärjestäjille tarkistettavaksi ja järjestäjä laittaa ne julkiseen jakeluun. Jos joku sanoo kisan jälkeen ettei peesannut, mutta ei ole valvontavideota, niin sitä kaveria voidaan pyytää välittämään Joulupukille terveisiä.

C) Siirrytään rullaavaan lähtöön. Näinhän on jo joissain Ironman-kisoissa tehtykin. Yleinen sarja 30 sekunnin välein veteen ja muut 3 sekunnin välein.


Lopuksi vielä kysymys pohdittavaksi että miksi pyöräilyn peesauksesta vaahdotaan, mutta uinnissa on aivan luonnollista että saa peesata? Tämänhän voisi esittää puolimatkalle niinkin että ensimmäisen puoli tuntia saa peesata ja ottaa siitä kaiken hyödyn irti, mutta seuraavat kaksi ja puoli tuntia se on kiellettyä ja loppumatkan saa sitten peesata. Empiirisesti olen havainnut että peesauksesta on uinnissakin merkittävä etu ja jostain muistan lukeneeni että etu olisi 5-10 sekuntia per 100 metriä? Joroisilla puhutaan siis puolen toista minuutin edusta vähintään, jos pystyy optimisti peesaamaan koko matkan.

Jos triathlon keksittäisiin vasta nyt ja lähdettäisiin siitä ajatuksesta että halutaan järjestää kisa jossa on 4321 osallistujaa, niin minkähänlaiset ne säännöt olisivat? Epäilen että kukaan uskaltaisi ehdottaa henkilökohtaista aika-ajoa moiselle joukkiolle.




4 kommenttia:

  1. Siellä reitillä oli yhdessä kohtaa ainakin merkattuna, miltä se 10 metriä näyttää. Mielestäni tämä oli paljon lyhyempi matka, kuin olin etäisyydeksi mieltänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Multa jäi se huomaamatta, mutta toivottavasti mahdollisimman moni huomasi. Hyvä että yllätti noin päin.

      Poista
  2. Kyllä minä pidän peesisääntöä merkittävänä tekijänä myös turvallisuuden kannalta. Ajatellaan vaikka ammattilaisten maantiepyöräkisoja, joissa voimme nähdä isommissa pyöräkisoissa useampia "kasoja", joihin pyöräilijät päätyvät, jonkin ajovirheen tai törmäämisen seurauksena. Näistä aiheutuu vielä suhteellisen usein keskeytyksiin johtaneita vakavia vammoja. Näissä kisoissa on siis kyseessä ammattilaiset, joilla käytössä maantiepyörät, jossa jarrut ovat heti sormien ulottuvilla ja nämä ammattilaiset osaavat varmasti ajaa peesissä, kun tekevät sitä työkseen.

    Nyt jos ajatellaan tempopyörää ja sen ohjaamoa, niin ei se ainakaan maantiepyörää turvallisempi ole, koska jarrut eivät ole lepuuttajissa. Ja jos otetaan vielä huomioon se tosiseikka, että ainakin jonkinlainen osa triathlonkisoihin osallistuneista ei ole tottunut peesissä ajamaan, niin mielestäni voi tehdä perustellusti sellaisen johtopäätöksen, että törmäykset olisivat kyllä selvästi todennäköisempiä kuin 10 m peesisäännön kanssa. Joten turvallisuus on peesisäännön noudattamista perustelevat merkittävä tekijä minun mielestäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsin mainio pointti. Henkilökohtaisesti olisin kallellani C-vaihtoehdon puolesta riittävän pitkillä lähtöväleillä, mutta tuntuu että jotakin asialle olisi joka tapauksessa tehtävä, kun joka vuosi on samat murheet. Toisaalta mitättömiähän tällaiset murheet ovat moniin muihin murheisiin verrattuna.

      Poista