21 viikkoa (=152 aamua) Kalmarin Ironmaniin

Viikon aikana olin trainerin päällä kahdesti ja ensimmäisellä kerralla tunti meni hienosti ja pystyi pitämään sykkeet ja kierrokset kohdillaan, mutta toisella kerralla puoltoistatuntia rupesi olemaan hiukan liikaa ja piti lopussa jo keksiä kaikenlaista piristystä tekemiseen. Vai olisko se niin että Apocalyptican 7. sinfonia toimii paremmin trainerin vauhdittajana kuin Hassisen Koneen tai Kolmannen Naisen kokoelmat.

Pirkkahallissa juostiin 6x500m, joka oli hieno harjoitus, juoksu kulki oikein komeasti ja kontrolloidusti. Kolme kierrosta iisisti, kaksi kierrosta vauhdikkaasti ja viimeinen jo ihan lujaa. Ohessa data. 

Muutoin viikko olikin hiukan puuroutuneen oloinen eikä tekemisessä ollut sellaista riemua. Tunteja kertyi vain hiukan alle 11, kun tavoitteena olisi ollut 14. Oleellisin suonen isku viikon tunteihin tuli sunnuntai-iltana, kun vartin sählyn jälkeen muljahti nilkka eli siitä jäi reilu tunti tekemisiä pois. Nähtäväksi jää minkä verran tulevalla viikolla nilkan takia jää väliin. Uimaan sen kanssa menen heti maanantaina, mutta juoksua ei vielä oikein tohtisi kokeilla.