2.2.2014

195 aamua Kalmarin Ironmaniin

Tuntimäärältään aivan huikea viikko; melkein 15 tuntia. Eipä ole moista määrää tullutkaan sitten viime kesäkuun.


Uinnissa tuli tällä viikolla tehtyä kaksi merkityksellistä tilastomerkintää; 100 metriä ilman apuvälineitä meni kakkosvauhdilla 1:43 een ja 1900 metriä märkäpuvussa meni 35:31, kun lähdettiin eka kolmannes ykkösvauhdilla. Tosin myönnettäköön että ei olisi sinä päivänä paljon kovempaa päässyt, sillä aamuinen hiihto hiukan tuntui käsissä. Lapset järkkäsivät mulle vieläpä ylimääräisen uintikerran kun halusivat uimaan ja sain kokeiltua tekniikoita ja leluja 45 minuuttia ennen terapia-altaan lämpöä.


Tenniksessä sattui itselleni aivan pöljä päivä ja partnerille taas sysimusta, joten tuloskin oli sen mukainen. Mutta siihen sattui kyllä viikon huikein urheilullinen kokemus, kun yhdessä pallossa kirmasin kolmesti lähes mahdottoman pallon kiinni ja sain vielä lopuksi tapettua verkolta. Kyllä mies vaan on onnelisimmillaan kun saa pallon kanssa sellaista aikaiseksi.


Kaupissa kävin viikonloppuna hiihtoa kokeilemassa ja olihan se hiukan rankempi reitti kuin Ylöjärvellä. Yöllä pyryttänyt lumi teki ylämäistä aika pehmeitä ja sitä kautta raskaita, mutta mukavaa oli kerätä kilometrejä aluksi itsekseen ja lopuksi hetken aikaa muutaman Aqua Plusan valmennustiimiläisen kanssa. Tosin olihan siellä lopuksi vähän turhan paljon jengiä mun makuun. Kivempi se kuitenkin on kiertää kuuden kuin yhden kilsan lenkkiä.

Trainerin päällä viihdyin tällä viikolla Bruce Springsteenin tahdissa ja täytyy sanoa että Born to Run levy on rahtusen parempi kuin The River, mutta upeita albumeja molemmat ja siivittävät miehen komeaan kadenssiin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti