180 aamua Kalmarin Ironmaniin

Maanantaina kulki kolmosvauhdin pullariuinti paremmin kuin ikinä. Oli todella kiva kun pysyi vitosradan kavereiden kyydissä kolmosvauhdillakin. Antoi taas kummasti uskoa siihen että oikeita asioita on tehty.

Sitten pidinkin kolme päivää totaalitaukoa urheilusta. Fysioterapeutti ilmoitti keskiviikkona että vasemmassa reidessä ei ole pahempaa vikaa kuin että se on kireä. Venyttelyä kylmäpussin kanssa määräsi kikaksi, mutta ei saa silloin toki maksimiin venyttää.

Niinpä olikin tarkoitus hiihtää viikonloppuna runsaasti. Perjantai meni vielä suunnitelman mukaan, mutta lauantain kolmen tunnin lenkin jätin kesken kun huomasin että toisesta sauvasta oli sompa irti - ääh. Eihän sitä oikein ilkeä sommattomalla ja terättömällä sauvalla viuhtoa ja aika pahasti se muutaman kerran jumittikin tantereeseen. Niinpä palasin häntä koipien välissä kotiin ja vedin tunnin trainerilla Michae Monroen tahdittamana.

Sitten olikin tarjolla Hoon laatimaa analyysiiä viime ja edellisen vuoden Joroisilta. Erittäin mielenkiintoista dataa, eli suosittelen tarttumaan kyseisen herran hihaan aiheen tiimoilta jos satut hänet tuntemaan. Omalla kohdalla täytyy Joroisten kohdalla luottaa siihen että sää on parempi ja uimataito on karttunut, joten pelkästään sillä voisi saada ajan alle 5:10. Viiden tunnin alitus vaatisi juoksuajan parantamista 5 miinuuttia, jolloin ruvettaisiin olemaan oikealla etäisyydellä pelkän puolimaratonin suorituskyvystä. Vaihdoista ja pyöräilystä pitäisi saada rutistettua vielä 5 minuuttia lisää, mutta tiukassa nuo minuutit ovat. Varsinkin kun Joroinen ei tällä kaudella ole pääkoitos, joten voi olla että siellä ei kannata vetää ihan täysillä. Täytyy vielä hiukan miettiä, mutta onneksi ei tule miettimisen kanssa kiire.

Räpyläuinnilla hain sunnuntaina vielä liukua sekä oikean puolen oikeanlaista hengitystä. Tunteja kertyi hiukan niukemmin kuin olin alunperin suunnitellut, mutta olihan kyseessä lepoviikko. Tällä viikolla sitten runsaammin ja ensi viikolla ihan älyttömästi kun on kerran talviloma.