11.2.2014

186 aamua Kalmarin Ironamaniin

Sunnuntai oli huikea urheilupäivä; heräsin 6:15 ja kello 20:45 asti päivä meni urheilun parissa syömisiä ja siirtymisiä lukuunottamatta enkä edes olympialaisia kerinnyt katselemaan. Aamulla hiihtelin Kaupissa 30 kilsaa, iltapäivän olin toimitsijana TU-38n yleisurheilukisoissa ja illalla pelattiin sählyä poikkeuksellisesti isomassa kaukalossa. Aivan upea päivä. Oli aivan mahtavaa seurata 17-22 vuotiaitten pituushyppääjien ja kolmiloikkaajien suorituksia.


Lauantainakin sattui pari mielenkiintoista juttua. Nuorin tytär vaati päästä hiihtämään Koukun majalle munkkimehulle eikähän moiseen pyyntöön voinut olla suostumatta. Kuuden kilsan lenkkiin hurahti melkein kaksi tuntia, mutta olipa meillä mukavaa. Neidillä oli asenne mahtavasti kohdallaan, sillä lukuisat kaatumiset vain naurattivat ja iskän tekniikkaohjeitakin hän malttoi kuunnella. Aivan mahtava reissu.


Kolmeen pekkaan uimme märkäpuvuissa 50 metrin vetoja ja koin aivan huikeaa harmoniaa sillä hetkellä kun tajusin kakkosvauhdissa hipaisevani edellä menevän jalkapohjaa samaan aikaan kun perässäni tulija hipaisi omaani. Se oli kokemuksena aivan Zen - tosi huippua. Ykkösvauhdin vedot menivät hiukan yli 50 sekunnin ja kakkosvauhdin vedot sitten saman verran alle.

Kun tennis edellisellä viikolla sujui unelmasti, niin tällä viikolla piti sitten tulla ryminällä alas eli tulos oli peilikuva edellisestä viikosta; mie romahin.


Eihän se viikko pelkkää ruusuilla tanssimista ollut, sillä tiistaina rupesi vasemmassa reidessä tuntumaan hiukan kiristystä. Taitaa olla joku lähtentäjä tai loitontaja vähän tulehtunut. Pystyin kuitenkin tekemään harjoituksia ihan hyvin ja kivuttomasti, joskin otin tästä hyvän verukkeen olla menemättä salille. Buranaa ja kylmää siihen on nyt sovellettu ja täytyy nyt lepoviikolla ottaa muutaman päivän täyshuili, josko se sillä asettuisi.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti