Elimistössä jyllää jokin virus, joka pistää miehen yskimään, mutta ei se treeniä estänyt, joskin olen sen johdosta hakeutunut pikemminkin letkan hännille kuin kärkeen jos vaan mahdollista. Kodeiinia oireisiin ja sekin on nyt tarkistettu että saahan tuota oopiumista revittyä lääkettä WADAn mukaan käyttää. Mitä en oo siis ottanu.
Jumesniemen tempossa puhkesi kumi 7 kilsan kohdalla (36 kilsaa oli tarkoitus paahtaa), joten harjoitus muuttikin luonnetta ja tasoni jäi mittaamatta. 13 minuuttia tuhrasin takarenkaan kanssa ja vaihto meni sikälikin pieleen että tuntia myöhemmin oli rengas taas tyhjä. Toisaalta tuo seitsemän kilsaakin tuntui siltä että ei vaan ole jalkoja, mutta pannaan se tuon viruksen piikkiin. Käännyin sitten takaisin, kävin huoltoautolla pumppaamassa ja menin kavereita vastaan. Täkäläisillä huipputriathlonisteilla on kaikin puolin muuten viimeisen päälle vehkeet, mutta mulla on seudun paras pumppu; siihen tulokseen tulin kun en noita lainapumppuja osannut käyttää - ihme ritsoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti