Harjoituskortti 2013W48

Kuntotestistä vielä sen verran, että juoksussa on tapahtunut sellainen ilmiö että mun PK2-alue on laajentuntut 1.5 vuodessa 5 pykälää, niin että nyt se on on 136-144, kun ennen yläraja oli 139. Vastaavasti aerobinen kynnys on siirtynyt eteenpäin, mutta anaerobinen kynnys ei juurikaan. Testissä pystyin vetelemään puoli minuuttia kovempia vauhteja kuin edellisellä kerralla. Pyöräilyssä puolestaan oli tapahtunut niin että watit, sykkeet ja nopeudet olivat samat kuin edelliselläkin kerralla, mutta laktaatit olivat alempana 175 wattiin asti ja ylempänä siitä eteenpäin.

Tämä nyt tarkoittaa sitä että mä voin juosta hiukan korkeammilla sykkeillä kuin mitä viime aikoina olen juossut ja se puolestaan tarkoittaa sitä että voin juosta PK-lenkit mukavasti ja  rennnosti stressaamatta sykkeistä.

Marraskuun jakauma

Pispalan portaissa tuli tällä viikolla vierailtua. Kuudesti ylös ja yhtä monta kertaa alas tietä pitkin kiertäen. Ajat ja keskisykkeet olivat rahtusen matalammat kuin viimeksi eikä toi pahan ryydyttävältä tuntunut. Muutamalla kierroksella oli mukana polttarisankari perinteisessä Peppone-hiihtoasussa, ja hyvin kaveri vetelekin: 2:22 oli aika sekä promillet hänellä vähintään ja kaksi kierrosta veti; toivottavasti selviää hengissä häihin hän.
170m 2:28 137 / 155
170m 2:27 145 / 163

170m 2:20 147 / 165

170m 2:21 149 / 167

170m 2:22 151 / 168

170m 2:23 151 / 168

Kävin kokeilemassa BodyCombatia, kun ajattelin että se on varmaan hyvä lihashikikuntojumppa, mutta ei se ollut vähääkään mun juttu. Sykkeet ei nousseet mihinkään kun piti ihmetellä koreografioita ja muutenkin oli vähän sellainen olo että onkohan kaikilla kaikki muumit laaksossa.

Kerrankin sain potkut uinnissa toimimaan ainakin vartin ajaksi, joten nyt luulen tietäväni miten jalkojen pitäisi uinnissa toimia kun ei käytetä apuvälineitä. Toivottavasti sama tunne löytyy jatkossakin. Muutoin täytyy keskittyä siihen että liukua löytyis myös silloin kun hengittää oikealta puolelta, joka on mun heikompi hengityspuoleni vaikka muuta voisi oikeakätiseltä odottaa.

Tämän viikon trainerisessiota vauhditti Hanoi Rocks levyllään Bangkok Shocks, Saigon Shakes, Hanoi Rocks. En koskaan ole bändistä erityisemmin diggaillut, joskaan en erityisemmin vihannutkaan, muuta kuin nuorempana paheksunut kundeja jotka meikkaa. Pumppu tuli joskus 70 luvun lopulla Kotkan Sibeliuspuistossa keskellä kirkasta päivää vastaan, mutta sen läheisempää suhdetta mulla ei bändiin ole ollut. Toki olen aina pitänyt heidän Up Around the Bendiä yhtenä upeimmista cover-biiseistä, mutta kyllähän tuolla musalla saa kyytiä fillariin - varsinkin Tragedy on upea hittibiisi.