Aika viime tinkaan aprikoin että lähtisinkö Pirkan hiihtoon vai en. Sen verran tuli kuitenkin yllytystä mainioilla, sieluun osuvilla sanavalinnoilla että perjantaina soitin Jsportiin että vieläkö sukset ehtii sunnuntaiksi virittää ja kun vastaus oli että ennättää, niin sittenhän se oli menoa.
Valmistautuminen meni siis pienellä riskillä kun hiihtolomalla tuli keskiviikkoon mennessä hiihdettyä 150 kilometriä ja keskiviikkoisen 50 kilsan lenkin jälkeen oikea olkavarsi tuli kipeäksi. Kipeä se oli vielä perjantainakin kun päätin tapahtumaan osallistua, mutta Burana rupesi tehoamaan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä niin että sunnuntaiaamuna kipua ei enää ollut. Odotukset eivät olleet älyttömän kovat, mutta kyllähän minä haaveilin seitsemän tunnin alituksesta.
Yllyttäjä nappasi minut aamulla kyytiin ja Teivon raviradalta hypättiin bussiin. Kaikki sujui hyvin ennen lähtökarsinaan menoa, mitä nyt vessoihin piti jonotella vaikka muuta luvattiin. Oltiin pienellä riskillä ilmoittauduttu ensimmäiseen lähtöryhmään ajatuksella startata sen hänniltä, mutta se lähtöryhmäjärjestely oli todella surkeasti hoidettu, niin että kaikki lähtijät olivat siellä lähtöalueella sikin sokin ja jäätiin alkumatkasta vähän pussiin.
Yllyttäjä ohitteli tasatyönnöllä hitaampia luistelijoita ja minä tietenkin perässä; välillä hirvitti kun en ole kovin taitava tai tehokas tasurin taitaja, mutta ensimmäisen huoltopisteen jälkeen rupesi helpottamaan sillä siitä puolimatkaan asti pääsimme tosi hyvään junaan mukaan, jossa ei tarvinut itse vauhtia pidellä vaan riitti kun roikkui mukana. Huoltopisteillä pyrin juomaan mukin urheillujuomaa ja toisen mukillisen mustikkakeittoa jos oli tarjolla sekä syömään kupin rusinoita sekä suolakurkkuja. Lisäksi mulla oli kolme energiageeliä matkassa, jotka vetäsin parillisilla huoltopisteillä. Kisaa edeltävä sekä kisan aikainen tankkaus sujuivat mielestäni tosi hyvin, vaikka en ennen kisaa mitään ihmeellistä edes tässä suhteessa viritellyt.
Puolimatkan krouvissa vedeltiin sitten vähän tuhdimmin leipääkin ja juna pääsi karkuun tai sitten se jäi vetelemään lihasoppaa. Siinä vaiheessa piti itsekin huolehtia vauhdin pidosta, mutta meno oli ihan toimivaa. Startissa saatiin päivän kuumin vinkki että kun tulee se kilometrin kävelypätkä niin siinä kannattaa vaihtaa sukset toisiin jalkoihin ja se tehtiinkin. Välillä oli hyviä vetojuhtia pitämässä vauhtia ja välillä pidettin itse ja yhdessä alamäessä oli pahat pannut milleistä kiinni mutta siitäkin selvittiin.
Kun matkaa maaliin oli enää 15 kilsaa, niin yllyttäjällä iski vatsakramppi, mutta hän käski mun olla odottamatta, joten siitä alkoi loppukirini. Huollot tiputin tuossa kohtaa minimiin niin että otin enää vain kupin urheiluljuomaa ja olo oli todella quantum; oli niin kuin olisin pystynyt jatkamaan loputtomiin. Viimeisen viisi kilometriä latasin hymyhuulilla sen minkä keuhkoista ja jaloista irtosi ja oli se vaan aivan taivaallisen upeaa.
Maalissa kello näytti aikaa 6;27:46 eli komeasti alle seitsemän tunnin. Keli oli kohdallaan, kalusto kunnossa eikä äijässäkään paljon vikaa ollut, joten kyllä tällä kertaa meni kaikki niin nappiin kuin voi vain mennä. Kolmesti kaaduin matkan aikana eli kerran vaan pyllähdin pienessä nousussa, mutta kahdesti ohitusyritykset menivät käteen kun tupsahdin turvalleni. Ei noi kaatumiset ihan älyttömästi aikaa vieneet, mutta selvästikin ohitukset vaatisivat hiukan harjoittelua. Reittiennätykseni lähes kymmenen vuoden takaa parani neljällä ja puolella tunnilla.
Toipuminen reissusta sujui todella hyvin; seuraavan päivän olin päättänyt pitää lepopäivänä, mutta tuntui kuin olisin voinut lähteä uudestaan Pirkan hiihtoon. Mielestäni annoin ladulle kaikkeni, joten hämmästyttää kun reissusta ei tullut väsyä tai muuta vaivaa käytännössä lainkaan. Hieno suoritus ja kiva reissu mainiossa seurassa; itsetunto on tuon jäljiltä ollut ihan tapissa.
Tapahtumana Pirkan hiihto on osaltani loppuun käsitelty, ainakin tässä muodossa kuin se nykyään on. Vaatisi täydelliset olosuhteet jos kuvittelisi pystyvänsä ennätystä parantamaan enkä mä oikein tiedä miksi muuten lähtisin kisaan mukaan. Järjestelyt eivät mielestäni olleet kovin häävit, ottaen huomioon että hinta oli melko suolainen. Paikoin latu oli tosi huono, joten uskoisin jatkossa pääseväni paremmilla laduilla laadukkaampaan harjoittelutulokseen kun tähtäimessäni ei todennäköisesti ole pärjääminen hiihtokisoissa.
