Sääksen reissu ei alkanut ihan mukavasti, nimittäin kun rupesin laittamaan fillaria autoon, niin totesin takakumin olevan tyhjän. Paniikki meinasi iskeä, joten rupesin oitis vaihtamaan sisäkumia. Loppupuolella vaihto-operaatiota tajusin ajatella että ehkä siinä olisi voinut olla venttiiliikin auki, mutta tulipahan vaihdettua. Alkaa homma sujumaan jo ihan kelvollisesti, pienestä paineesta huolimatta.
Nappasin pari heppua Pirkkalasta kyytiin ja kolmestaan köröteltiin kisapaikalle. Keli ei ollut kovin häävi, kun matkan aikana just hätäseen lämpötila kipusi kaksinumeroiseksi, tuuli ja oli pilvistä. Ennen uinnin alkua rupesi märkäpuvussa tulemaan kylmä varsinkin kun lähtöäkin siirrettin 20 minuuttia, kun VRn junat olivat yllättäen myöhässä.
Uintiin lähdin takarivistä ja mä olen sitten se joka juuri ennen starttia huusi että 'Onko tässä hommassa nyt sitten mitään järkeä'. Hyvät naurut irtosi jengistä. Suunnistus sujui tosi hyvin, joskin toisella pätkällä saatoin kaartaa hiukan oikealle, mutta sielläkin oli koko ajan jengiä, joten enpähän ollut ainoa. Kolhujakaan ei pahemmin tullut ja toiselta poijulta rantaan pistin jo vähän vipinää vetoihin. Uinti tuntui hyvältä ja hallitulta ja aikakin parani minuutilla vuoden takaiseen verrattuna.
Vaihdot olin päättänyt hoitaa Ironman tyyliin ja tavarat olivat kahdessa pussissa. Vedin pitkähihaisen paidan niskaan, laitoin sukat jalkaan ja koska en omista pyöräilykenkiä, jotka voisi laittaa vauhdissa jalkaan, niin vedin nekin jalkaan vaihdossa. Arvelisin niin että edellä mainitut toimet maksoivat mulle puoltoista minuuttia. Seuraavalla kerralla kun kisassa laitan pitkähihaisen, niin täytyy olla sen verran terävä että kääri hihat etukäteen, jolloin menee tuhertamiseen vähemmän aikaa. Ihan niin huonosti mulla ei mennyt kuin eräällä nuorella kisaajalla, joka tuli vaihtoon kun odottelimme järveen pääsyä. Hänellä meni varmaankin kaksi minuuttia ennen kuin hän sai märkäpuvun hihat irti käsistä.
Olin omaksi hämmästyksekseni Hoota nopeampi uinnissa (hän tosin näin ennustikin etukäteen), mutta meikäläisen vaihdossa nutaamisen myötä pääsi hän karkuun pyörän alkajaisiksi. Pyöräily lähti ihan hyvin käyntiin ja ensimmäisen kympin keskivauhti oli 38 km/h ja niillä main sain Hoonkin kiinni. Jäin peesirajan salliman etäisyyden päähän vähän vetämään henkeä ja kun vastatuulessa rupesi peesiraja hupenemaan päätin mennä kärkeen omaa vauhtia. Kyllähän se vauhti sitten hiipui kun tuuli muuttui vastaiseksi ja mäkiäkin rupesi tulemaan vastaan. Keskivauhti oli pettymyksekseni 0.3 km/h hitaampi kuin vuotta aikaisemmin. Täytynee laitta moinen takapakki kelin piikkiin. Toisaalta elämäni nopein 10 kilometriä tuli vedettyä tässä kisassa, sillä paras 10 kilometrin pätkä meni aikaan 15:02 eli 40.0 km/h. Nopeimmalla viiden kilsan pätkällä mun keskinopeus oli 43.2 km/h.
Kilpailijan numero 127 käytös arsytti alkumatkasta. Olin itse hänestä noin 30 metrin päässä kun hän siirtyi ohittamaan. Hetken poljettuaan hän kaivoi juomapullon ja rupesi hörppimään eikä meininki enää ollut sellainen että ohituksesta olisi mitään tullut. Näinhän minä pääsin jo 10 metrin päähän ja halusin ohitse ja jos kaveri ei olisi siinä vaiheessa tajunut siirtyä takaisin oikeaan reunaan, niin olisi voinut tulla melkoinen sanallinen ryöppy niskaan - nyt herra selvisi vihaisella neljän sekunnin tuijotuksella.
Toinen vaihto meni mielestäni ihan räväkästi, joskin pikanauhat jäivät kiristämättä ja kenkä oli juoksun ajan hiukan löysä, mutta ei sillä mitään oleellista vaikutusta ollut mihinkään. Taaskin Hoo kiilasi vaihdossa edelle, joten siihen suorituksen osa-alueeseen en voi olla tyytyväinen.
Juoksu lähti ihan räväkästi kulkemaan noin 4:25 kilometrivauhtia. Puolessa matkassa vauhti hiukan hiipui, mutta puoltoista kilometriä ennen maalia aloitin loppuvedon ja kiihdyttämään. Yksi jäppinen oli koko juoksun noin 10 sekuntia mun edellä, mutta puoli kilsaa ennen maalia latasin loppukirin, jolla sain jätettyä hänet taakseni. Juoksuaika parani viime vuoteen minuutilla, joten tyytyväinen tässä saa olla.
Järjestelyt toimivat hienosti, jonoja ei ollut missään ja juontaja oli todella hauska. Reittikin oli ihan mainio, joten tätä pikakisaa voi hyvin suositella hyvillä mielin aloittelijasta ammattilaiseen. Sydäntä tämä kisa rasitti melko tarkalleen saman verran kuin vuosi sitten; TRIMPit nyt 119 ja 73 (pyörä, juoksu) kun vuosi sitten oli 118 ja 78.
Ai niin - se fasettilukko napsahti toisella yrittämällä auki. Melkolailla laakista helpotti ja kyllähän se vaan niin on että kipu ohjaa vahvasti lihastoimintaa. Napsahduksen jälkeen piti opetella uudelleen nielemään, kun kipua ei tuntunutkaan - siihen oli hiukan vaikeaa aluksi luottaa.
