18 aamua ja 12 harjoitusta Kalmarin Ironmaniin

Joroisista olen toipunut mielestäni ihan hyvin niin henkisesti kuin fyysisesti. Hellettä olen oppinut pitämään suurimpana syyllisenä. Pari päivää tuli kokonaan huilattua kisan jälkeen ja vasta perjantaina kävin ekan kerran juoksemassa. Viikonloppuna pyöräiltiinkin sitten kesän toiseksi pisin lenkki ja juostiin Pyhäjärven ympäri. Molemmat sujuivat mainiosti, jälkimmäinen jopa niin hyvin että koko matkan sykse oli AeK ja pian reissun jälkeen laktaatit 1.2.

Aiempina vuosina treenailut ovat notkahtaneet Joroisten jälkeen, joten 52 edellisen viikon tuntisumma nousee nyt herkästi, tosin viime vuonna tulli vedettyä pitkä retki rogaining viikolla 32.

Zen & the Art of Triahtlon innoitti minua aloittamaan boikotin PowerBarin tuotteille, koska ne sponsoroivat Ironman järjestäjiä, joka puolestaan riistää ammattilaisia huonoilla palkintorahoilla. Toki kaapissa on vielä varantoa sen verran että vatsalle ei Kalmarin huoltopisteet aiheuta ainakaan uutuuden shokkia.

Ajatuksia peesauksesta triahtlonkisoissa

Kotimaisessa blogisfäärissä heräsi Joroisten kisan myötä taas pöhinää peesauksesta. Itse en merkittävää peesausta Joroisilla havainnut enkä sitä tietoisesti harrastanut. Muutoinkin olen sen luontoinen ihminen että kun säännöt on määrätty niin niitä noudatetaan. Kaikista inhottavinta minusta on katsella jalkapalloilijoiden filmaamista etenkin MM-kisoissa, kun ukoille maksetaan miljoonia euroja vuodessa siitä että he olemattomasta kosketuksesta lentävät maihin näyttävämmin kuin yksikään Jean-Claude van Dammen stuntmies.

Kaikki me triathlonistithan tiedämme tasan tarkkaan miten peesaussääntö menee ja voisimme koska tahansa hypätä prätkän selkään tuomareiksi - vai voisimmeko? Minun piti kyllä tarkistaa tuo sääntö triathlonliiton sivuilta ja senhän varmaan kaikki peesauksesta parjanneet ovat jo tehneetkin. Kaikillehan on selvää että edellä menijän takarenkaan takimmaisesta kohdasta pitää olla 10 metriä takana tulevan eturenkaan etummaiseen kohtaan. Mutta miksiköhän Joroisilla infotilaisuuden lupsakka savolaisjuontaja hämmensi soppaa väittämällä että tuo matka vaaditaan etummaisen takanavasta takimmaisen etunapaan? Toivottavasti kaikissa infotilaisuuksissa kerrottiin sama muutettu sääntö, koska muussa tapauksessa meillä kello 18 tilaisuudessa käyneillä oli lievä kilpailuetu.

Edelleenkin kaikillehan on selvää että ohitettavan on 30 metrin matkalla pudottava 10 metrin päähän ohittajasta; käytännössä siis noin neljässä sekunnissa. Ja nyt käsi sydämmelle - oliko tämä sääntö kirkkaana mielessä ja noudatitko sitä myös? Omalta osaltani voin tunnustaa että eipä tullut joka kerta noudatettua, varsinkin jos ohitus tapahtui juuri ennen ylämäkeä. En nimittäin ollut tätä yksityiskohtaa säännöistä tarkistanut ennen kisaa, joten saattoi jokusen kerran mennä tupla-aika ennen kuin väli oli vaaditun mittainen, joten minut on syytä hylätä tämän vuoden Joroisten kisasta.

Miksi peesaussääntö on ylipäätänsä olemassa? Ymmärtääkseni vain ja ainoastaan siksi että voidaan taata kaikille tasapuolinen kilpailu. Olen kyllä kuullut väitteitä siitä että peesaaminen olisi vaarallista etenkin aika-ajotankojen kera, mutta kyse on mielestäni pikemminkin tyhmien uhkailusta. Jos aika-ajotangot olisivat oikeasti vaaralliset, olisi ne kielletty jo aikapäiviä sitten enkä myöskään ole kuullut onnettomuuksista, joissa aika-ajotanko olisi ollut aiheuttamassa lisävahinkoja. Triathlonkisoissa on alkujaan ollut aika vähän osallistujia, jolloin henkilökohtainen aika-ajo on ollut helppo toteuttaa ja valvoakin, mutta nykyään kun kilpailuissa on parhaimmillaan tuhansia osallistujia, niin asia ei olekaan enää niin yksinkertainen.

Miksi raja on sitten 10 metriä? Siitä minulla ei ole aavistustakaan, mutta omat kokemukset sekä tämä artikkeli kertovat että sääntöä noudattamallakin huiput saavat 10-15 watin edun. Itselläni ei ole wattimittaria eikä ihan tarkkaa kuvaa mitä tuo käytännössä merkitsee, mutta arvelisin että puhutaan ikäluokan keskivertopuurtajallakin 2 - 5 prosentin edusta; Joroisilla siis 3 - 7 minuutin edusta. Jotta raja olisi järkevä niin pitäisi se nostaa 15 metriin, jolloin etu olisi jo lähempänä nollaa. Kaikille kisajärjestäjille vinkki: voishan sitä ennen kisaa virittää pari fillaria oikealle peesausetäisyydelle toisistaan, niin että kisaajat voisivat käydä satulassa kokeilemassa miltä se 10 metriä oikeasti näyttää. Voisi varsinkin aloittelijoille tulla yllätyksenä, kuinka pitkä se matka oikeasti onkin.

Säännöthän ovat mitä ovat ja sen lisäksi voidaan pohtia myös moraalia. Henkilökohtaisesti minua hiukan närästää se että Joroisillakin oli parivaljakkoja, joissa toinen oli mitä ilmeisemmin kaverin jäniksenä vetämässä kaveria parempaan aikaan kuin mitä tämä ilman apua olisi kyennyt. Sääntöjä saatettiin noudattaakkin, jolloin saavutettiin noin viiden minuutin etu, mutta jos niitä vahingossa rauhallisilla metsätaipaleilla tultiinkn rikkoneeksi, niin taitavat parivaljakot ovat saattaneet hyötyä jopa 15 minuuttia. Vinnki kaikille Kaisa Lehtosen haastajille ensi vuonna; pyytäkää joku tuttu ja sopivan vahva pyöräilijä sekä korkeintaan 5 minuuttia teitä hitaampi uimari itsellenne jänikseksi miesten yleiseen sarjaan; Täysin laillinen konsti, jolla varmistatte 5 minuuttia nopeamman pyöräilyajan kuin mihin kykenette itsekseen.

Mikäs peesaamiseen sitten lääkkeeksi?

A) Luovutaan säännöstä ja sallitaan peesaus. Kisatkin muuttuvat turvallisemmiksi kun siellä ei pörrää 18 prätkää valvomassa.

B) Luovutaan länsimaisesta prinsiipistä että henkilö on syytön kunnes toisin todistetaan. Jos haluaa palkinnoille tai nimensä julkiseen tulosluetteloon, niin kilpailijan pitää todistaa että EI ole peesannut. Nykyään on hienoja videokameroita, joilla pystyy tallentamaan koko pyöräilyn. Jos siis kilpailija aikoo kuitata palkintoshekin mukaansa, niin siinä tapauksessa pitää antaa valvontavideo kisajärjestäjille tarkistettavaksi ja järjestäjä laittaa ne julkiseen jakeluun. Jos joku sanoo kisan jälkeen ettei peesannut, mutta ei ole valvontavideota, niin sitä kaveria voidaan pyytää välittämään Joulupukille terveisiä.

C) Siirrytään rullaavaan lähtöön. Näinhän on jo joissain Ironman-kisoissa tehtykin. Yleinen sarja 30 sekunnin välein veteen ja muut 3 sekunnin välein.

Lopuksi vielä kysymys pohdittavaksi että miksi pyöräilyn peesauksesta vaahdotaan, mutta uinnissa on aivan luonnollista että saa peesata? Tämänhän voisi esittää puolimatkalle niinkin että ensimmäisen puoli tuntia saa peesata ja ottaa siitä kaiken hyödyn irti, mutta seuraavat kaksi ja puoli tuntia se on kiellettyä ja loppumatkan saa sitten peesata. Empiirisesti olen havainnut että peesauksesta on uinnissakin merkittävä etu ja jostain muistan lukeneeni että etu olisi 5-10 sekuntia per 100 metriä? Joroisilla puhutaan siis puolen toista minuutin edusta vähintään, jos pystyy optimisti peesaamaan koko matkan.

Jos triathlon keksittäisiin vasta nyt ja lähdettäisiin siitä ajatuksesta että halutaan järjestää kisa jossa on 4321 osallistujaa, niin minkähänlaiset ne säännöt olisivat? Epäilen että kukaan uskaltaisi ehdottaa henkilökohtaista aika-ajoa moiselle joukkiolle.

It is not the destination so much as the journey, they say (Finntriathlon, Joroinen 2014 kisaraportti)

Otsikko on suora lainaus elokuvasta Pirates of the Caribbean: Vierailla vesillä ja jos haluaa nähdä Johnny Deppin upean tulkinnan lausahdukseta niin se löytyy tämän linkin takaa aika tarkasti viiden minuutin kohdalta.

Tuo ajatus on viime päivinä pyörinyt vahvasti mielessäni ja erityisen vahvasti Joroisten juoksuosuuden viimeisellä puoliskolla. On hienoa olla erinomaisessa fyysisessä kunnossa ja saada treenata terveenä, mutta ehkä tässä lajissa oleellisinta ei kuitenkaan ole ennätysten rikkominen ja maagisten rajojen alittaminen vaan itsestään huolehtiminen. Olosuhteet vaikuttavat todella paljon ennätysten syntymiseen ja rajojen rikkomiseen ja helle voi joillekin meistä merkitä huono keliä ennätysten suhteen; ehkä kuulun siihen joukkoon.

Ennen kisaa ei hirveästi jännittänyt tai varsinaisesti mikään huolestuttanut. Tosin siinä vaiheessa kun saavuimme T1een, niin kuumuus alkoi hiukan huolestuttamaan että miten täällä tohtii märkäpuvussa odotella lähtöä. Pyörää viritellessäni tajusin unohtaneeni pyörään laitettavan eväspussin sekä sinne tulevat 2 geeliä ja yhden patukan autoon. Onneksi mukana oli yksi ylimääräinen geeli, joten päätin laittaa sen pussiin pyöräilykamojen kanssa, niin että saisin sen vaihdosta pujotettua puvun rinnuksiin ja sen sijaan otinkin ennen lähtöä banaania.

Uinti 
39:47
Ikäsarjassa 62 / 122
Kaikkien joukossa 522 / 1134

Paras uinti Joroisilla ikinä; ennätys parani tältä osin yli 3 minuuttia.

Lähdin rauhallisesti liikenteeseen vasemmasta laidasta ja sain uida pääosin omaa uintia. Suunnistus sujui mielestäni hyvin ja ainoa kömmähdys tuli ekan poijun jälkeen kun luulin kahta oranssipaitaista venemiestä poijuksi. Tuumailinkin siinä että kylläpä jengi ui väärään suuntaan, mutta se olinkin minä joka niin teki. Ei siinä paljon aikaa menetetty kun noin 100 metriä myöhemmin tajusin virheeni. Maltoin liukua enkä pahemmin riuhtonut ja uskon että vauhti ei tuosta paljon hidastu tai nopeudu kun matka tuplataan.

T1
4:21
Ikäsarjassa 37 / 122
Kaikkien joukossa 525 / 1134

Vaihto sujui nopeasti kun ei tarvinnut helteellä pukea paitaa päälle ja sukatkin olin päättänyt laittaa vasta juoksuun. Geelin huitaisin tässä välissä naamariin.

Pyörä
2:42:46
Ikäsarjassa 48 / 122
Kaikkien joukossa 412 / 1134

Vuoden 2013 pyöräily on ollut multa aivan uskomaton suoritus; keskinopeus oli tuolloin 35 km/h. Tänä vuonna vain 33.6 km/h. Olosuhteethan eivät olleet samanlaiset ja kun katsoo yleisen sarjan kärkimenijöitä niin on heilläkin tullut takkiin useita minuutteja viime vuodesta, joten laitetaan oma 9 minuutin taantuma enimmäkseen olosuhteiden piikkiin. Olin jo etukäteen varsin skeptinen sen suhteen että pystyisin tätä osa-aluetta parantamaan ja valitettavan oikeassa olinkin. Keskisyke oli tänä vuonna 4 iskua alempana kuin edellisenä vuonna, samoin kadenssi, TRIMPiä kertyi 30 vähemmän. Tuli kenties pyöritettyä hiukan liian isolla vaihteella, mene ja tiedä.

Pyöräily sujui varsin ryhdikkäästi. Tankkasin matkalla 2.8 litraa urheilujuomaa, 0.6 litraa vettä, yhden geelin ja yhden banaanin; enemmän kuin koskaan vastaavalla matkalla, mutta yhden geelin vähemmän kuin mitä etukäteen olin aikonut. Kuvittelisin että tankkaus on ollut pikemminkin liian runsas kuin liian niukka meikäläisen kannalta; todennäköisesti ihan sopiva.

Peesailun suhteen kisa sujui meikäläisen näkövinkkelistä tosi hienosti. En havainnut todellista peesaamista ja omalta osaltani pidin huolen siitä että noudatin sääntöjä niin tarkasti kuin se vaan on mahdollista. Yhden seurakaverin kanssa oli alkumatkasta tilanne että hän polki vahvemmin vastatuulen ja ylämäkeen, minä puolestani vahvemmin myötätuuleen ja alamäkeen, joten äidyimme ohittelemaan toisiamme jokusen kerran. Rantasalmelle kun käännytiin, niin siinä vaiheessa tuo kaveri katosikin sitten lopullisesti maisemaan.

GPS aiheutti pyöräilyssä suurimman harmistuksen. Rantasalmelle saavuttaessa keskinopeus oli 33.2 km/h ja olin aika luottavainen että se nousisi, koska mielestäni ennen kääntöä oli pitänyt puskea vastatuuleen. Kun tankkauksen jälkeen katsoin keskaria, totesin että olipas hidas kääntö, kun se on tippunut reilusti alle 33n. Sitten tuli pidempi pätkä, jossa kiskoin ihan kunnolla myötäseen ja kun sen jälkeen vilkaisin keskaria oli se jo lähempänä 31tä. Olin ensin aivan päreinä, että miten on mahdollista, mutta päätin sitten että vika on pakko olla laitteessa ja totesin että tänään en siis tarvitse keksinopeutta mittarikseni. Tuntui siltä kuin mittari olisi ruvennut edestakaisella pätkällä vähentämään matkaa ja niin se ilmeisesti tekikin vajaan 10 kilometrin ajan.

Toisen mokan tajusin pyöräilyssä; noin 60 kilometrin kohdalla ajattelin että voisin ottaa varmuuden vuoksi suolapillerin tai pari kun oli vähän sellaista arkuutta etureisissä putkelta poljettaessa, mutta en enää löytänytkään minigrippussia kisa-asun puntista, jonne sen laitoin ennen starttia. Eipä auttanut itku markkinoilla, vaan päätin että juoksun alussa vedellään äitmuorin suurinta herkkua, suolakurkkua.

T2
4:25
Ikäsarjassa 46 / 122
Kaikkien joukossa 596 / 1134

En muistanut että pussini on alatangossa, joten 10 sekuntia hukkasin turhaan etsiskelyyn. Geelin huitasin kitusiin ja jonkun huulen heitin muille kiireisille.

Juoksu
2:01:07

Juoksu oli surkein koskaan Joroisilla. Ensimmäinen kierros meni mielestäni hienosti. Alkumatkalla oli hiukan uhkana että etureidet kramppaisivat, mutta se hoitui maltillisella vauhdilla sekä suolakurkkuja popsimalla. Vauhti oli maltista huolimatta hyvä eli 5:10 kilometri vauhti. Niinpä päätin toisen kierroksen alussa heti nousujen jälkeen että nyt on aika kokeilla vauhdin nostoa ja sen teinkin, mutta riemua ei riittänyt kovin pitkäksi aikaa. Toisen kierroksen vauhti oli 5:30 ja kun 8 minuuttia aiemmin startannut harjoituskaveri meni kierroksella ohi viimeisessä ylämäessä, niin tajusin lopullisesti että viiden tunnin alitus ei mitenkään ole mahdollista ja että omassa ennätyksessäkin olisi vielä pusertamista.

Viimeinen kierros olikin sitten melkoista tarpomista ja toivoin vain että tulisi pian taas ylämäki tai huolto, niin voisi hyvällä omalla tunnolla kävellä. Vauhtikin oli vain 6:30 ja tarkoitukseni on kuitenkin kuukauden päästä mennä reilusti lujempaa täydellä matkalla.

Edelliseen vuoteen tuli tappiota 16 minuuttia ja TRIMP oli nyt 70 pienempi kuin ei saanut itsestä lopussa irti.

Järjestelyt
Olihan ammattimaisesti hoidettu järjestelyt; kiva on kilpailla kun homma rokkaa. Lidl Recovery Area oli mainio idea ja siellä oli todella maukkaat antimet, joskin ensi vuonna sen toivoisi olevan hieman suurempi, sillä olihan siellä melkoinen ruuhka pahimmillaan. Sitä olisi voinut ehkä helpottaa sillä että niitä punaisia pussukoita olisi voinut jakaa myös ulkopuolelle. Suuret kiitokset joka tapauksessa järjestäjille eli kyllä siellä sai mielestäni rahalle komeasti vastinettakin. Asennekin oli henkilökunnalla kohdallaan, varsinkin märkäpukujen takaisinjaossa kun niitä ihan juosten haettiin.

Johtopäätös
Harjoittelukaveria lainatakseni toivotaan että huono kenraali todellakin tarkoittaa hyvää päätapahtuma eli mun tapauksessa täyden matkan Kalmaria. 

Aikatavotteiden asettaminen on olosuhteiden osalta hiukan arpapeliä, joten niitä ei ehkä ole ihan järkevää julkisesti asettaa. 

Ensimmäiset neljä tuntia meni varsin mainiosti ja sen jälkeen helle teki tepposensa. En oikein tiedä mitä olisi pitänyt tehdä toisin, sillä olen sitä mieltä että tankkaus ennen kisaa ja sen aikana meni ihan hyvin. Juostessa tuntui ettei pysty enempään tavaraa tuuttiin tuuppaamaan, joten jatkan luottaviain mielin valmistautumista Kalmariin.

Hiukan on jalat pökkelöt ja hartiat kärähtäneet kun vietin sunnuntain lasten kanssa rantsussa. Ja maanantaina huilataan paikallisessa huvipuistossa, jonka jälkeen nostetaan CTL 105een parin viikon aikana kunnes ruvetaan taas loiventelemaan Kalmaria varten.

Alle viiden tunnin Jortsu tavoitteena

Joroisten perinteinen kisa lähestyy ja olen tullut sellaiseen tulokseen että viiden tunnin alitusta lähden hakemaan. Sen verran on jo kokemusta, että ymmärrän tavoitteen olevan herkkä sään ja laitteiden suhteen, mutta jos kelit osuvat kohdalleen niin tuollaista vauhtia olisi tarkoitus lähteä ylläpitämään. Lajikohtainen aikajako mun tapauksessa pitäisi olla sellainen että ensin polskin 35 minuuttia, sitten poljen 2 tuntia 30 minuuttia ja lopuksi kirmailen tunnin ja 45 minuuttia. Siinä välissä sähellän varusteiden kanssa 10 minuuttia tai osa tuosta ehkä voi tuhraantua pieniin epäonnistumisiin noissa varsinaisissa lajeissa.

Olen tosi tyytyväinen jos alitan viisi tuntia, mutta pettymyksen annan vallata mieleni ainoastaan siinä tapauksessa että ennätys ei parane. Ennätys on viime vuodelta 5:16.36. Uintiin suhtaudun niin että menee miten menee ja jos kello on vähemmän kuin 12:10 siinä vaiheessa kun hyppään pyörän selkään, niin sitten yritän pitää 36 km/h keskivauhtia, jos ei se tarkoita ihan mahdotonta sykettä. Juoksua ajattelin tikuttaa alusta loppuun viiden minuutin kilometrivauhtia, viime vuonna kun tuo homma onnistui vain ekan kympin ajan.

Harjoitukset ovat menneet mainiosti ajatellen kauden päätavoitetta Kalmarin täyttä matkaa. Joroista varten on nyt hiukan herkisteltykin. Tunnit ovat olleet kesällä hiukan vähäisemmät, mutta tehoja on ollut sitten vastaavasti enemmän. Vähän toki tuo CTL on jäänyt junnaamaan tuohon hiukan alle satasen, mutta jospa sen saisi nostettua Joroisten jälkeen hiukan sen yläpuolelle. Kalmarin starttiin on vielä 34 aamua.

Jokamiesluokan triathlon

Kestävyysjuoksussa afrikkalaiset ovat valloittaneet kärkisijat, joten kestävyyttä sieltä todistettavasti löytyy, mutta eivätpähän vaan pärjää triathlonissa. Tosiasiahan on että tämä laji tänä päivänä vaatii sopivan infrastruktuurin sekä henkilökohtaista mammonaa jotta voisi menestyä.

Päivi herätti blogissaan kesukstelua triathlonin kilpavarustelusta, johon menin kommentoimaan jokamiesluokasta, joten ideahan on pakko purkaa ihan omaksi blogikseen, koska sitä miettiessä AeK-lenkkikin muuttui vahingossa VK:ksi. Itse en ole kokenut suoranaista painostusta, mutta kun treenaa ja kilpailee ihmisten kanssa joilla on paremmat varusteet, tulee sitä silloin tällöin miettineeksi että montakohan sekuntia nopeammin minä kulkisin vastaavilla vermeillä. Tämän lajin vaikeushan on myös siinä että ei ole absoluuttista mittaria omalle kehitykselleen; tällä tarkoitan sitä että 100 metrin juoksijat voivat kesän aikan kisata 10-20 kertaa ja hakea optimaalisia olosuhteita, kun taas tässä lajissa olosuhteet ovat kaikkea muuta kuin vertailukelpoiset vaihdellen todella paljon kisasta toiseen kuten myös saman kisan välillä eri vuosina. Kisoja ei voi vetää kesän aikana kuin korkeintaan puolisen tusinaa ja varsinkin fillari on herkkä peli aiheuttamaan urheilijasta riippumattomia sydämen tykytyksiä.

Ymmärtääkseni jokamiesluokan autokisoissa kisan jälkeen käydään kotteroista kauppaa eli kilpaväline voi päätyä pahimman kilpakumppanin ajettavaksi seuraavaan kisaan, joten siihen ei kannata hankkia mitään älyttömän kallista komponenttia, koska sen voi menettää ensimmäisen käyttökerran jälkeen.

Miksipä sama ajatus ei toimisi triathlonissakin? Kilpa- ja kuntosarjat olkoot omina, koska ammattilaisella täytyy tietysti olla vimpan päälle välineet ja kuntosarjassa pitää olla mahdollisuus käyttää mitä tahansa ritsaa, mutta ikäluokat voitaisiinkin ruveta vetämään jokamiesluokan periaatteilla.

Eniten pohdintaa itselläni aiheutti se että pitääkö vaihtoon laittaa fillari kokonaisena vai paloina. Fillarihan on mitoitukseltaan melko kriittinen kuljettajalleen, joten lähtisin siitä että vaihtotilanteessa tarjoajan pitää tarjota saman kokoinen tilalle. Ja sama pätee märkäpukuun myös. Juoksutossut ja vaatteet jättäisin kaiken tämän ulkopuolelle.

Eli homma menisi jotenkin tällä tavalla:
Kun ihminen ilmoittautuu kisaan hän samalla listaa seuraavat välineet, jotta kanssakilpailijat voivat etukäteen miettiä mitä haluavat ja keneltä.
- rungon merkki, malli ja koko
- kiekkojen merkki, malli ja koko
- polkimien merkki ja malli
- märkäpuvun merkki, malli ja koko
- sykemittarin merkki, ja malli

Katsastuksessa tarkistetaan että kisailijalla on ilmoituksen mukainen varustus.

Kisan jälkeen pidetään ikäryhmien huutokauppa niin että ikäryhmien voittajien kalusto kaupataan ikäjärjestyksessä nuorimmasta naisesta vanhimpaan mieheen. Sen jälkeen kakkoset samalla tavalla, jne. Eniten tarjonnut voittaa, mutta ostajan täytyy siis antaa oma saman kokoinen vastaava komponentti tilalle. Komponentti voi vaihtaa omistajaa vain kerran huutokaupan aikana eli jos olet ostanut tai joutunut myymään vaikkapa polkimet, niin niistä ei enää sen jälkeen voi käydä kauppaa. Saman seuran edustajat eivät saa käydä kauppaa keskenään; eihän se toki aukoton huijauksen esto ole, mutta nostaapahan rahtusen kynnystä.

Onhan kirjoittamattakin selvää että ei tämä idea toteutudu, mutta oleellisempaahan lienee sinunkin miettiä mitä ajatuksia tämä itsessäsi herättää näin helteellä ja ehkä sitä kautta ymmärrät paremmin motiivejasi tämän lajin suhteen. Itselleni tämän kirjoittaminen on ollut sikäli avartavaa että alan ymmärtämään miksi tässäkin maassa on niin paljon julkisen viran haltijoita; heti kun ruvetaan tasapäistämään niin tarvitaan nippu sääntöjä ja leegio ihmisiä valvomaan niitä ja näin jostain mikä oli hauskaa ja innostavaa tulikin raskasta ja byrokraattista.

Vielä kun keksisi jonkun lääkkeen peesaukselle; futiksessa filmataan ja triathlonissa peesataan. Tärkeintä ei ole jalo kilpa tai oma suoritus vaan tuomarin ja kanssakilpailijoiden kusetus.