11 viikkoa (82 aamua) Kalmarin Ironmaniin

Kun valmentaja ei ollut uintiharjoituksissa mukana sai viereisten ratojen junnujen uintivalmentaja yllytettyä meidät mukaan viestikisaan. Ei mulla ainakaan ollut jakoa niiden pikku liukkosten ja seppälöiden kanssa, mutta olihan hauska tapa päättää harjoitus pahasti hapottaen.

Tiistainen yhdistelmäharjoitus matalilla sykkeillä oli huikea nautinto ehkä ensimmäistä juoksukilometriä lukuunottamatta. Mahtavaa kun pystyy treenaamaan vähissä vauhteissa ja saa sitäkin kautta vauhteja nostettua, vaikka sykkeet pysyvätkin aisoissa. Ja olihan siistiä revitellä fillarin kanssa ne muutamat 30 sekuntin pätkät varsinkin kun parille pätkälle sattui pyöräilijän näköisiä ohitettavia.

Tenniksessä päästiin ulos massakentille ja onhan se vaan paljon mukavampaa kuin sisällä kovalla alustalla. Eka kerta oli taas kiva ja täynnä onnistumisia kun ei ollut hirveesti odotuksia, mutta seuraava kerta on todennäköisesti kaikkea muuta. On ne vaan Nokian tenniskerhon kentät nykyään mahtavassa kunnossa, kun saivat viime kesänä Rosendahlista oppia.

T10 olikin tällä viikolla varsin totista vääntöä kun vedettiin joukkuetempoa kolmen hengen ryhmissä. Kaikki oli pelissä, mutta silti Kutalan Kunkku heilui mukana 36 kilsaa maastopyörällä kun me Hoon kanssa painettiin Cerveloilla minkä kintuista irti sai; uskomaton ukko. Jumesniemen mäkisellä reitillä tuli keskinopeudeksi noin 33.5 km/h. Aikaa siihen kierrokseen meni tunti 3 minuuttia ja 36 sekuntia ja matkaa mun sykemittarin mukaan 35.53 kilsaa.

Viikonloppuna kun vielä sai Hoon kanssa vetää kivoja yhteistreenejä hienossa säässä, niin olihan upea ja runsas harjoitustuntinen viikko (runsain ikinä; melkein 16h). Pitkällä pyörälenkillä pyrin tällä kertaa siihen mitä isot pojat käskivät eli ylämäissä pyrkimys oli pyörittää 90 kierrosta minuutissa, vaikka syke nousisikin. Tuolla ilmeisesti oli oleellinen vaikutus siihen, kun mut yllytettiin lenkin jälkeen vielä juoksemaan, niin juoksu kulki aivan mahtavasti heti ensi askeleesta. Juoksu lähti poikkeuksellisen helposti liikenteeseen ja vauhti oli alle neljän minuutin eikä sykse noussut edes aerobiselle kysymykselle.

Suomalaisten tirahtlonammattilaisten pistetilanne 26.5.2014 / Finnish pro triathlonists' point situation

Kaisa Lehtonen pomppasi naisten listalle St. Pöltenin kakkossijan myötä, joten tässä tuorein tilanne.

Naiset
(sijoitus, nimi, pisteet, (kisojen määrä))
106. Kaisa Lehtonen 640 (1)

Miehet

79. Darby Thomas 1350 (3)

211. Teemu Lemmettylä 230 (1)
266. Panu Lieto 108 (2)
364. Jarmo Hast 25 (1)
469. Teemu Kyllönen 3 (1)
492. Timo Grönlund 2 (2)

**************************************************************************

Kaisa Lehtonen jumped into women's list with second place in St. Pölten. Updated situation here

Women
(position, name, points, (number of races)):
106. Kaisa Lehtonen 640 (1)

Men

79. Darby Thomas 1350 (3)

211. Teemu Lemmettylä 230 (1)
266. Panu Lieto 108 (2)
364. Jarmo Hast 25 (1)
469. Teemu Kyllönen 3 (1)
492. Timo Grönlund 2 (2)

Suomalaisten tirahtlonammattilaisten pistetilanne 19.5.2014 / Finnish pro triathlonists' point situation

Edellisen katsauksen jälkeen lähes ainoa tapahtuma on ollut Darby Thomasin seitsemäs sija Lanzarotella, jolla hän kuta kuinkin säilytti asemansa listalla (86 => 79). Toki Teemu Kyllönenkin on ponnahtanut listalle, mutta noilla pisteillä ei vielä Konan portteja kolkutella. Muilla listan ammattilaisilla 20-50 kilpailijaa on kiilannut edelle sitten edellisen katsauksen.

Tässä suomalaiset tällä hetkellä (sijoitus, nimi, pisteet, (kisojen määrä)):

79. Darby Thomas 1350 (3)

208. Teemu Lemmettylä 230 (1)
263. Panu Lieto 108 (2)
357. Jarmo Hast 25 (1)
456. Teemu Kyllönen 3 (1)
465. Timo Grönlund 2 (2)

Tällä hetkellä listan sijalla 50 olevalla Petr Vabrousekilla on 2298 pistettä ja pidän edelleen kiinni arviostani että 4000 pistettä vaaditaan tuon sijan saavuttamiseen syksyllä.

Naisammattilaisten listalla ei vieläkään ole suomalaisia.

*****************************************************************

Since last post almost only transaction has been Darby Thomas's seventh in Lanzarotte. That allowed him to keep his position on the list. Teemu Kyllönen has appeared to the list, but with very few points. Others have lost from 20 to 50 positions since the last post.

Current points and positions of Finns (position, name, points, (number of races)):

79. Darby Thomas 1350 (3)

208. Teemu Lemmettylä 230 (1)
263. Panu Lieto 108 (2)
357. Jarmo Hast 25 (1)
456. Teemu Kyllönen 3 (1)
465. Timo Grönlund 2 (2)

Currently Petr Vabrousek holds position 50 with 2298 points and I still stick to my estimate of at least 4000 points is required at the end of the season to qualify to Kona.

There are no Finnish females on the list.

12 viikkoa (89 aamua) Kalmarin Ironmaniin

Olikin melkolailla normiviikko; hyviä treenejä yksin sekä erinomaisessa seurassa. Tunteja kertyi mukavasti eikä vaivojakaan ole, joten kiitollisena jatketaan treeniä pidemmittä puheitta. Näihin kuviin ja tunnelmiin.

Osaisinpa ottaa lepopäivät yhtä relasti

HCR 1:35:46 PB

Juoksin Helsinki City Runissa uuden puolikkaan ennätyksen ja paransin 10 vuotta vanhaa ennätystä yli kolme minuuttia. Mitä ilmeisemmin olen talven aikana tehnyt oikeiata asioita riittävässä määrin, kun meno on näin reipasta. Muutama ihminen yllytti/rohkaisi mua tavoittelemaan 1:35 alitusta ja heille erityinen kiitos, koska muutoin olisin tyytynyt 1:38 alitusta tavoittelemaan ja juoksun jälkeen olisi saattanut tuntua että osa potentiaalista jäi käyttämättä. Nyt tiedän tasan tarkkaan että mitään en olisi juoksun aikana pystynyt paremmin tekemään eli reitille tuli jätettyä kaikki mitä kropasta sillä kertaa löytyi.

CTL mielessä tuohon kisaan valmistauduin kuin oppikirjasta. Huhtikuun alusta treeniä oli kertynyt aika roimasti, mutta sain TSBn juuri kisan aattona plussan puolelle, jonka pitäisi varmistaa paras isku kisassa. Edeltävällä viikolla tuli hiukan herkisteltyä määrää vähentämällä, huonoja kelejä välttelemällä ja lepäämällä.

Sää aiheutti hiukan pään vaivaa; jos aurinko pilkistäisi, niin voisi juosta shortseissa ja t-paidassa, mutta jos ei niin sitten tarvitsisin mielestäni pitkähihaisen kerraston paidan t-paidan alle. Juuri kun olin tullut siihen tulokseen että ei se aurinko taida pilkistellä ja ruvennut riisumaan lopullista asua esiin, niin sieltähän se mollukka rupesi lämmittämään. Oli nopean päätöksen aika ja päätin mennä niukimmalla varustuksella ja ihan oikeaksi päätökseksi se tällä kertaa osoittautuikin.

Lähtökarsinaan ryhmityin entisen työkaverin kanssa, jolle olin ilmoittanut 1:38 tavoitteen. Nyt piti kertoa kaverille suru-uutinen että meikä lähteekin aavistuksen lujempaa ja hän päätti jäädä taaempaa tarkkailemaan. Olimme varmaankin karsinan puolivälissä kun tuli lupa lähteä. Lähtöviivan jälkeen virta veti hyvin mukanaan vaikka jonkun verran ohiteltavia alkumatkasta riitti eli ihan hyvä se on että ensi vuodesta alkaen pitää kuulemma olla HCRltä aikanoteeraus, jos haluaa kuumempiiin lähtöryhmiin. Varsin vauhdikkaasti siinä alkua mentiin, mutta hyvältä tuntui vaikka sykkeet olivat miltei välittomästi vauhtikestävyyden puolella.

Matka sujui kommelluksitta ja puhumatta; Stubbilta sain ylävitosen ja Turkalta vihaisen katseen 15 kilsaa myöhemmin. Juomapisteillä heitin huiviin mukillisen urheilujuomaa - tai siis sen verran mitä pystyi läikkymiseltä hörppimään. Meno oli vahvaa ja hallittua 18 kilometriin asti, jossa ensimmäisen kerran tunsin oikeassa pohkeessa että kramppi ei ole kaukana. Niinpä vetäsin siinä vaiheessa takataskusta jemmassa olleen geelin juuri ennen juottopistettä ja juottopisteellä vielä urheilujuomaa mukillisen. Kertaakaan en juottopisteillä kävellyt vaan aina otin mukin aina vauhdista.

Krampin uhka aiheutti sen että aina kun kokeilin vauhtia kiristää tai kun tuli loivakin ylämäki, niin meinasi kirrata kiinni. Niinpä loppumatkan tyylini ei ollut kovin lennokas enkä siis pystynyt kovin kummoiseenkaan loppukirin ja viimesellä parilla kilometrillä kymmeniä juoksijoita meni ohitseni. Kaikkeni annoin eikä pisaraakan enempää olisi irronnut, kun pohkeet eivät sitä sallineet.

Ennätys parani huimasti ja suoritus oli aivan loistava 18 kilometriin asti; tankkaamisen jäi näin ollen rahtunen parannettavaa ja kisavarustuksessa täytyy jatkossa muistaa suolatabletit pitää mukana. Toinen tällä kertaa unohtunut asia oli numerolapun pidikevyö, mutta tottahan se paikoillaan pysyy perinteisesti hakaneuloillakin, mutta kun tuollaisen härvelin on hakkinut, niin olishan sitä hyvä käyttääkin.

DATA

14 viikkoa (101 aamua) Kalmarin Ironmaniin

Rupeaa ilmeisesti harjoittelu olemaan vähintään riittävän kovaa, kun ukkoa väsyttää ja kiukuttaa. Sunnuntaina oli otettava jo vähän iisimmin eli en pyöräillytkään kuin puolitoista tuntia neljän tunnin sijaan. Huhtikuussa kertyi yli 56 tuntia treenaamista ja sehän taitaa olla määrällisesti runsain kuukausi koskaan. Kuuteen viikkoon en nyt ole treenannut alle kymmentä tuntia viikossa. Vauhtikestävyyttä on kovasti ollut ohjelmassa ja tulee tälläkin viikolla olemaan. Viimeisen 52 viikon aikana olen treenanut yli 500 tuntia; aika lailla vuosi sitten tähän aikaan olin viikon flunssassa, joten sen viikon korvaaminen kymmenellä tunnilla vei minut juurikin rajan yli.

Ellivuoren Pirunlenkkikin tuli vedettyä kuudesti. Sen jälkeinen pyöräverra ei sitten ollutkaan kovin kevyt kanssaharjoittelijaa lainatakseni; pohkeet olivat koko matkan krampin partaalla ja syke pinkaisi pienimmästäkin väännöstä taivaisiin. Kerrankin oli sellainen tilanne että reidet ei pyöräillessä hapottaneet, koska jos yritti yhtään laittaa tehoja peliin, niin pohkeet ilmoittivat että ei kannata. Tässäpä tuon 2800 metrin mittaisen juoksulenkin (nousua tiettävästi 56 metriä) ajat ja sykkeet:
16:01 131 / 159
15:36 139 / 149
14:20 152 / 160
14:08 154 / 161
13:25 158 / 164
12:47 161 / 167
Kolmas veto oli liian kova eli jos sen olisi nykäissyt puoli minuuttia hiljempaa, niin harjoitus olisi mennyt paremmin suunnitelman mukaan. Sitä seuraavissa vedoissa olisi sitten voinut pitää 10 - 20 sekuntia hitaampaa vauhtia.

Lauantaina olisikin sitten vuorossa HCR; puolimaraton olisi tarkoitus vetästä ennätysaikaan alle 1:38n. Lähtöryhmästä se ei ainakaan pitäisi olla kiinni sillä pääsen ensimmäisten 2000 juoksijan joukossa matkaan. Hiukan täytyy tällä viikolla keventää ja herkistellä, jotta lauantaina irtoaisi.

Loppuun kevennys, joka on ihan totta: meille muutti siis taannoin koira nimeltä Robin ja juurikin selvisi että naapurissa asuu kissa nimeltä Joker. Eeppisiä taisteluita siis odotettavissa.

Ystävyys on kallista, se ei riipu hallintomallista - tai rodusta - tai koosta - tai väristä