Aika: 42:56
Sijoutus: 19 / 20
Sijoitus M: 12 / 12
Kävin siis juoksemassa ratakympin Hervannassa.
Torstaina kävin vetämässä vähän loikkaharjoituksia ja etureidet ovat siitä lähtien olleet aivan päreinä. Aamulla etukäteen huolestutti että pystyyköhän niillä edes juoksemaan. Vedin aamulla hartaan venyttelyn ja lämmittelin puoli tuntia ennen kisaa.
Viivalle asettui kymmenkunta naista ja hiukan enemmän miehiä. Jäin suosiolla takariviin, mutta sisäreunaan. Tarkoitus oli lähteä maltilla liikenteeseen ja niin mielestäni teinkin. 300 metrin juoksun jälkeen takaa kysyttiin tavoiteaikaa ja sanoin että alle 43. Kysyjätär ilmoitti omaksi tavoitteekseen 41 ja ehdotti vuorovetoa. Niinhän me sitten tehtiinkin kun hän meni ohi, niin yritin roikkua hetken perässä, mutta totesin että antaa olla. Tuli moelmmille siis yksi vetovuoro.
Näistä lähtökohdista ensimmäinen kilsa taittui aikaan 4:04; aivan liian lujaa. Toinen kilsa meni vielä 4:08 ja ihan kivaa oli eikä etureidet menoa haitanneet. Sen jälkeen sekosinkin väliajoissa ja kun Garmin ei ole vielä palannut huollosta, niin en saanut väliaikoja talteen. Sen verran jäi mieleen että 5 kilometrin valiäaika oli 21:05 eli noin 4:13 kilometriä kohden joka on mielestäni ihan hyvä vauhti meikäliselle. 7 kilometrin kohdalla olin 4 sekuntia alle puolen tunnin eli tahti oli vielä 4:17.
Kolme kierrosta ennen maalia kolme naista kipitti kierroksella ohitseni ja heidän perässä onnistuin roikkumaan reilun kierroksen, mutta sitten heidät piti päästää menojaan. Mukana oli myös tuo vuorovetoa ehdottanut daami. Sen verran olin lähdössä katsonut huonosti taakseni että yksi noista ohittajista olikin mun kanssa samalla kierroksella, joten jos sen olisin tajunut olisin varmaankin yrittänyt roikkua pidempään, kenties huonoin seurauksin. Nyt hävisin hänelle vajaat 100 metriä.
Ensimmäistä kertaa sain kokea viimeisen kierroksen kellon kilkatuksen, joten elämys rupesi olemaan täydellisyyttä hipova. Tässä vaiheessa räkänäsin että 43 minuuttia ei varmaankaan alitu, mutta kiristin minkä pystyin. Loppusuoralla tajusin että saumat alitukseen ovat olemassa ja jostain löysin loppukirinkin ja näin alitin tavoitteen 4 sekunnilla. Kilometrivauhtinahan tuo on 4:18, joten olen todella tyytyväinen.
Taisi olla niin että yksikään mies ei ollut ohittamatta mua vähintään kierroksella, parhaat taisivat tehdä sen viisi tai kuusi kertaa. Parhaat naiset ohittivat mut kahdesti, mutta olihan kisassa yksi neitokainen, jonka minäkin ohitin kahdesti. Hänen iloiseen hymyyn kiinnitin huomiota jo kesäkuisella Karjalan maratonilla, jossa hän voitti yleisen sarjan; ainoana osallistujana tosin. Ymmärtääkseni hänellä ikää on vasta 14-vuotta eli varsin harvinaislaatuinen nuori neito on kyseessä.
Tulokset
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti