19.8.2014

I am an IRONMAN, that's what I am (Kalmar 2014)

Lauantaina tuli urakoitua 11:39:38 ja näin ollen olen aika miehekkäästi suorittanut täyden matkan triathlonin. Kilpailun aikana en olisi pystynyt tekemään mitään paremmin, joten olen erittäin tyytyväinen saavutukseeni. 45-49 vuotaiden miesten joukossa sijoitukseni oli 105, kun maalin meitä huru-ukkoja tuli kaikkiaan 282; siihen kun laskee jokusen keskeyttäneen mukaan, niin voin todeta kuuluvani ikäluokassani tuossa kisassa parhaimpaan kolmannekseen. Kaikkiaan maaliin asti pääsi 1993 henkilöä, kun matkaan ymmärtääkseni lähti 2350 henkilöä, joten siinäkin suhteessa on syytä olla tyytyväinen kun sijoituskin oli 840.


Meillä oli aivan mahtava reissu kolmeen pekkaan. Ennen kisaa kaikki sujui kuin rasvattu eikä mitään kommelluksia sattunut. Fillarit saivat olla auton katolla laivalla, mökki osoittautui edullisuutensa lisäksi myöskin toimivaksi, reksiteröinnit ja kaikki vaan rokkasi. Kisaan sattui matkatovereille vatsavaivoja, jotka estivät heidän ennätystehtailun, mutta muutoin ei voisi enempää tällaiselta reissulta vaatia. Kalmaria voin kisana suositella todella lämpimästi ja jos jotakuta kiinnostaa niin voin tuosta majoituksestakin kertoa yksityisemmin lisää.

Maaliin tulo satapäisen yleisön kannustaessa viimeiset kaksi kilometriä puolen vuorokauden jotoksen päätteeksi on jotain aivan huikeaa. Kalmarissa oli aivan mahtava yleisö, todella toimivat järjestelyt ja erinomaiset kelit. Bra jobbat, niin kuin paikallisilla on tapana huudella, kun tosi hulluja pistetään järjestykseen.


Juoksussa etukäteistaktiikkani oli koittaa juosta huoltopisteeltä seuraavalle ja kävellä huoltopisteet, sillä urheilujuoma vaikuttaa tehokkaammin vatsasta kuin rinnuksien kautta - ainakin mulla. Urheilujuomaa, vettä, kolaa, red bullia, sipsejä, suolakurkkuja, urheilupatukkaa ja geeliä tuli jokaisella asemalla vedettyä; tai ei siis joka kerta kaikkea, mutta ainakin kolmea laatua kulloinkin vähän sen mukaan mitä teki mieli. Paitsi viimeisellä juoksun huoltopisteellä jätin tarjoilut väliin ja huutelin järjestäjille bra jobbat och tack. Sen verran piti taktiikasta poiketa että puolimatkan jälkeen kävelin välillä ylämäkiä ja kerran piti juoksunkin aikana kepillinen heittää.


Rullaava lähtö oli erinomainen asia, sillä minulla se rauhoitti lähdön niin että lähdin todella rennosti liikkeelle. Eikä tullut vedessäkään juuri mitään tavanomaista kummempaa kommellusta - lievää tönimistä kun reittisuunnitelmat välillä olivat keskenään ristiriidassa, mutta sehän kuuluu asiaan. Rullaava lähtö aiheutti sen että en tiennyt käyttämääni aikaa ennen kuin lähdin juoksun toiselle kierrokselle ja tätä asiaa pidän vain hyvänä. Toki pyöräilyssä mittari kertoi 10 kilsan väliajat ja niistä pystyi varsinkin alkumatkasta päättelemään että vauhti oli melkoista. Pitihän se myötätuuli jossain vaiheessa takaisinkin maksella, valitettavasti. Keskinopeus koko matkalle oli 31.6 km/h, kun se ekalla kympillä oli 35.2.

Pyöräilyssä noudatin valmentajan ohjetta; jos pyöräily tuntuu hyvältä, niin juoksussakin voi olla toivoa. Muutoin keskityin tankaamaan ja noudattamaan peesisääntöä. Ekalla juottoasemalla sain urheilujuomapullon hienosti, mutta patukat tulivat liian pian sen jälkeen, joten missasin sen sillä kertaa, mutta otin asiasta tietenkin opiksi. Jatkossa sain patukan puolikkaat hyvin matkaan, mutta niitä pinkkejä ällötyksiä en kyennyt kahta enempää syömään, mutta kun ei ehtinyt varmistamaan että saisi varmasti cookie makua, niin nappailin aika usein banskuakin matkaan varmuuden vuoksi. Niinpä kisan jälkeen jokunen pinkkiällötys puolikas meni taskusta roskiin. Uskoakseni join urheilujuomaa pyörän päällä 6 litraa ja sittemin ei kyseistä litkua ole juuri mieli tehnyt.








Kilpailun jälkeen olen ollut varsin hyvä voimainen - portaat eivät ole olleet hankalat, eikä tullut mitään nirhaumiakaan. Poskiontelotulehduksen onnistuin satama-altaasta mukaani kaappaamaan, mutta se nyt on mielestäni aika pientä verrattuna ekaan maratoniin, jonka jälkeen jouduin yöllä heräämään kun halusin kääntää kylkeä - en pystynyt nimittäin kääntämään jalkojani ilman käsiä.

Kun vajaa neljä vuotta sitten rupesin tätä lajia kokeilemaan, niin puolimatka tuntui kovalta haasteelta enkä tuolloin kuvitellutkaan pystyväni täyteen mittaan. Vaan tässä sitä ollaan ihan Ironmanina. Kuulin aikanaan Andy McCoylta ensimmäisenä lausahduksen: sun pitää varoo mitä sä haluut - sä voit jonain päivänä saada sen.

Pyörä data
T2 data
Juoksu data
Finisherpix.com


12 kommenttia:

  1. Tuuli Aqua Plus19.8.2014 klo 20.51.00

    Onnittelut terästä oot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Niin olenkin ja nyttemmin jo ihan karkaistua ;-)

      Poista
  2. Isot onnittelut! Nopeesti oot mennyt. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Sijoituskin parani joka lajin myötä että sikälikin hyvin jaoin voimat.

      Poista
  3. Onnittelut!
    T: Samaan aikaan toisella aikavyöhykkeellä uurastanut treenikaveri Mi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin ja kiitos erityisesti kesäisistä tankkausvinkeistä; siitä mun homma ei missään nimessä kanittanut millään muotoa.

      Poista
  4. Onnea vielä tätäkin kautta! :) Upeastihan se sujui, loistavaa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos. Mahtava reissu oli. Pistät sitte ensin vuonna paremmaksi.

      Poista
  5. No niin, olipa se hieno suoritus, kuvien perusteella hymyillen on taitettu matkaa! Onnea hurjasti!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ei siinä auttanut kuin vetää paras tanssihymy naamalle kun järjestäjät käskivät teemaksi Race with smile, Lena Karlssonin muistoksi. Tässä vaiheessa voi toki spekuloida että ehkä puolen vuorokauden hymyileminen vei vähän juoksuvauhtia ;-) Tosin enhän mä tainut uidessa hymyillä,

      Poista
  6. Onnittelut vielä uudelle ironmanille ja kiitos seurasta. Hieno reissu, ja tämä ää varmasti muistiin pitkäksi aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi; paljon tuli teiltä opittua mökissä/autossa. 11 tunnin alitus on aina kova juttu, joten onnittelut sinnekin.

      Poista