208 aamua Kalmarin Ironmaniin

Olipa mahtava viikko; jostain syystä kaikki treenit menivät aivan upeasti. Uinti kulki ja liukui eteenpäin, juoksu aerobisella kynnyksellä oli vauhdikasta, trainerilla kierrokset ja sykkeet pysyivät sopivissa lukemissa ihan luonnostaan ja hiihto oli aivan ylivertainen nautinto. Tunteja kertyi todella hulppeasti ja CTLkin näyttäisi vihdoin lähtevän nousuun, mutta harjoitusten laatu oli aivan silkkaa rautaa.

Ylöjärvellä on Räikänpuistoon vedetty kilsan verran tykkilatua, jolla suhasin viikonloppuna yhteensä 50 kilsaa kahtena aamuna. Aamun ekalla kympillä käytin topparukkasia, kun oli tuota pakkastakin sen verta runsaasti, mutta loppumatkalle laitoin sitten ohuemmat hanskat. Vaihdon yhteydessä pidin tankkaustauon, mutta molemmilla kerroilla kävi niin että vauhti nopeutui toisella kympillä noin 15 sekuntia kilometrillä. Luistellen painelin hiukan päälle neljän minsan kilometrejä ohuilla hanskoilla, joten tästä voinee päätellä että ihan sama mitä siellä suksen pohjassa on kun rukkasilla se vauhti kuitenkin tuotetaan. Toki tuossa kohtaa saattaa muutama muukin tekijä vaikuttaa (tauko, lihakset lämpimät, muutaman asteen lämpiäminen, ...), mutta rukkasilla on merkitystä, sanoi entinen poikamieskin.

Viikko toki päättyi kaatumiseen sählyssä, niin että lavan ja niskan seutu on hiukan arka. Tänään näkee onnistuuko uinti vaurioiden kanssa; toivottavasti.